Kouvolan kesäkokouksessaan SDP esitti muutoksia kantaansa maahanmuutosta, esim. kovempia rangaistuksia “katujengirikollisuuden” kitkemiseksi. SDP:n ohjelmapaperissa lisäksi todetaan, että maahanmuuttajien on sitouduttava “suomalaisen yhteiskunnan arvoihin” ja hylättävä “lähtömaansa tavat, jotka eivät ole näiden kanssa yhteensopivia”. SDP vaatii myös kotihoidontuen rajaamista maahanmuuttajanaisten työnteon vuoksi ja sosiaaliturvan sitomisen suomenkielien opiskeluun. Mikäli henkilö on ollut Suomessa tietyn aikaa, eikä ole oppinut suomea, maksuttomia tulkkauspalveluita alettaisiin ottaa pois.
Näillä linjauksilla SDP pyrkii kilpailemaan tulevissa parlamenttivaaleissa Perussuomalaisia vastaan. Imperialistisessa järjestelmässä kaikki parlamenttipuolueet palvelevat samoja pääoman etuja kansaa vastaan. Ne joutuvat siksi etsimään erilaisia keinoja erottua toisistaan kalastellakseen ääniä, sillä mitään todellisia ratkaisuja niillä ei ole tarjota joukkojen ongelmiin. SDP haluaa viedä Perussuomalaisilta heidän ‘valttikorttinsa’, eli shovinistisen maahanmuuttovastaisen retoriikan. Monet Perussuomalaisten poliitikot ovatkin varoitelleet kannattajiaan ‘menemästä’ lankaan, koska tietävät demarien esityksessä olevan osittain kyse vaalitaktiikasta.
Samalla kyse on myös siitä, että porvariston on muututtava yhä taantumuksellisemmaksi hallitakseen järjestelmänsä kriisiä omien rikkauksiensa säilyttämiseksi. Kriisin syvyydestä kertoo se, että vaalien teemana näyttää olevan se, kuka pystyy kurjistamaan joukkojen elämää eniten ja kuka on uskaliain tekemään ”kipeitä päätöksiä”, jotka aina kohdistuvat työtätekeviin joukkoihin eivätkä koskaan porvaristoon itseensä.
Perussuomalaisten taustavaikuttaja Matti Putkonen, joka esiintyy julkisuudessa muka ‘työmiesten puolustajana’, kertoi Iltalehdelle olevansa sitä mieltä, että SDP ja Perussuomalaiset voisivat aivan hyvin mennä samaan hallitukseen, koska nyt maahanmuutosta ajatellaan “lähes samalla tavalla” ja “sosiaalipolitiikasta ja työmarkkina-asioista” puolueet löytäisivät kuulemma helposti yhteisen sävelen. Putkonen halusi sanoa, että molemmat puolueet ovat työläisten asialla, joten yhteinen sävel löytyy helposti. Todellisuudessa hän ainoastaan paljastaa demarien olevan työväen asialla aivan yhtä vähän kuin persujenkin, ja päinvastoin.
Näennäisesti ‘edistyksellisempi’ ja ‘vasemmistolaisempi’ SDP on aivan samanlainen suomalaisen imperialistisen suurpääoman puolue kuin muutkin parlamentissa. SDP osaltaan pyrkii edistämään työväenluokan hajottamista, kantasuomalaisten työläisten kääntämistä maahanmuuttajataustaisia työläisiä vastaan. Tämä ei voi palvella kuin porvariston etuja, heikentäen lopulta myös suomalaisten työläisten asemaa lisäämällä työläisten keskinäistä kilpailua.
Muka ‘edistyksellisten’ ja ‘liberaalien’ puolueiden kääntyminen omia porvarillisen demokratian ihanteitaan vastaan, kohti avoimempaa shovinismia ja militarismia kertoo imperialistisen järjestelmän kriisistä, jonka osana myös suomalainen imperialismi on kriisissä. Tämä näkyy kautta linjan: hyvinvointivaltion rapistumisessa, jota kaikki puolueet toteuttavat, valtavissa sotilasmenoissa, talouden kriisissä ja myös porvarillisen demokratian ja ”pasifismin” kriisissä, SDP:n perinteisten näkemysten kriisissä. Tämän kriisin ytimessä on se, että harvojen rikkauksien kasvattaminen ja hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatii työtätekevän enemmistön yhä kovenevaa riistoa ja kurjistumista. On totta, että lähiöissä on ongelmia, mutta nämä ongelmat johtuvat riistosta ja köyhyydestä, eikä niitä korjata rangaistuksia koventamalla ja shovinismia lietsomalla. Tämä on epätoivoinen yritys pitää joukot alistettuina.
Porvariston on kasvatettava sorretuista kansakunnista tulevien maahanmuuttajien riistoa ja hajotettava työväenluokkaa työvoiman arvon alentamiseksi. 17.8. Ylen Politiikkaradiossa yleisen valtio-opin apulaisprofessori Hanna Wass yritti puolustella SDP:n toimia, sanomalla että niitä on arvioitava kahdella eri akselilla, toisaalta rangaistusten kiristämisen ja toisaalta maahanmuuton rajoittamisen akselilla. Wass totesi, että SDP haluaa kovempia rangaistuksia sääntöjä maahanmuuttajille, muttei halua vähentää maahanmuuton määrää – eikä näin ollen ole ‘maahanmuuttovastainen’. Tässä hän osuu naulan kantaan, ja tulee osoittaneeksi, että suomalaisen imperialismin palvelemiseksi SDP ja muutkin puolueet edelleen vaativat maahanmuuttoa voidakseen yliriistää siitä saatua työvoimaa. Samalla maahanmuuttajiin kohdistetaan kovempaa sortoa ja työväenluokkaa hajotetaan. Kuten olemme nähneet Ceutan kriisissä, josta kirjoitimme aikaisemmin, imperialistit haluavat säädellä maahanmuuttoa, jolle sorrettujen kansakuntien riisto imperialistien toimesta on luonut suotuisat olosuhteet, ja käyttää tilaisuuksia hyväkseen maahanmuuttajien aseman huonontamiseksi, mutta eivät tietenkään lopettaa tai vähentää halpatyövoiman tuontia.
Suomen demarit eivät ole tässä asiassa poikkeus, vaan samanlainen prosessi on nähty jo esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Imperialismin kriisin edetessä porvaristo normalisoi yhä taantumuksellisempaa ja shovinistisempaa politiikkaa kautta linjan, ja se ilmenee kaikissa parlamentaarisissa puolueissa. Perussuomalaiset toimivat eräänlaisena systeemin varaventtiilinä, laukoen kaikkien räikeintä retoriikkaa, muiden puolueiden esitellessä myöhemmin samat asiat ‘maltillisemmin’ ja ’salonkikelpoisemmin’, vaikka niiden politiikan sisältö on loppujen lopuksi sama.
Porvaristolla ei ole mitään keinoa kriisinsä ratkaisemiseksi, sillä ja sen kaikilla puolueilla on ainoastaan tarjottavana lisää taantumuksellistumista ja kurjistumista, vaikka ne miten vaalien alla esiintyisivät ”koko kansan” asialla. Vaalien myötä tulee jälleen ilmiselväksi, että porvariston järjestelmällä ei ole mitään legitimiteettiä, mutta tämän tosiasian piilottamiseksi se pyrkii lietsomaan joukot toisiaan vastaan. Mitä lähemmäksi vaalit tulevat, sitä räikeämpiä shovinistisia ulostuloja tulemme epäilemättä näkemään.
