Porvarillinen media on uutisoinut muutaman viimeisen viikon sisällä monesti orastavasta talouskasvusta. Esimerkiksi Ylen tuottaman artikkelin mukaan Nordea pankki ennustaa talouden kasvavan noin 1,7 % ensi vuoteen mennessä ja vuonna 2027 talous kasvaa aina kahteen prosenttiin saakka. Nordean talousennuste antaa suuntaviivat siitä, mistä tämä talouskasvu koostuu: ”puolustusteknologian” investoinnit, tekoälyn kasvusta johtuva puolijohdekysyntä, ja tähän liittyvästä infrastruktuurirakentamisesta. Joka ikinen edellä mainittu palvelee ennen kaikkea suomalaisten imperialistien pääomaa eikä kansaa, sillä Nordean ennustuksen mukaan työttömyys tulisi ensi vuonna laskemaan nykyisestä 10,5 prosentista vain 1,5 prosenttia osoittaen, että työväenluokalle jää tässä niin kutsutussa ”talouskasvussa” vain murusia. Talouden lukuja ovat hieman parantaneet myös kesäkuun lopulle ajoittuneet isot risteilyalustilaukset.
Myös kasvavilla puolustusinvestoinneilla voidaan näennäisesti kääntää taloutta ennustavat käyrät nousuun keinotekoisesti. Militarisaatio on osa imperialismille tyypillistä, yhteiskunnalle hyödyttömän, tuottamattoman työn osuuden kasvua. Kaikkea muuta leikataan, mutta puolustusmenoja kasvatetaan rutkasti, josta olemme kirjoittaneet yksityiskohtaisesti esim. hallituksen viimeisintä kehysriiheä käsittelevässä artikkelissamme.
Merkittävä osa luvattua talouskasvua ovat lähiaikoina uutisoidut datakeskushankkeet ja Googlen jättimäiset 13 miljardin euron suuruiset investoinnit Suomeen. On varsin kuvaavaa, että aikana jolloin korkea sähkön hinta kurittaa kansaa, porvarit haluavat rakentaa sähkösyöppöjä datakeskuksia, jotka eivät palvele mitään todellista yhteiskunnallista tarvetta, vaan imperialistista keinottelua. Datakeskukset ovat osa tekoälykuplaa, joka tulee puhkeamaan ennemmin tai myöhemmin. Niiden tuoma ”talouskasvu” on hyvin hataralla pohjalla.
Datakeskukset todellisuudessa huonontavat entisestään työllisyystilannetta ja työläisten asemaa. Suomalainen Työ ry:n toimitusjohtaja Juhana Brotherus esittää, että yritysten on yhä vähemmän kannattavaa palkata työläisiä, sillä tekoälyn kehitys johtaa lopulta siihen, ettei uutta työntekijää kannata palkata, jos tekoäly kykenee tekemään hänen työnsä jo kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Tekoälyä käytetään erityisesti henkisen työn alistamiseen pääoman logiikalle entistä enemmän, niin että työläisiä voidaan vähentää, työstä tulee yksinkertaisempaa ja huonommin palkattua. Googlen jättimäiset investoinnit Suomeen ja tekoälykehityksen suunta ovat jälleen esimerkki siitä, miten uutisoitu ”talouskasvu” palvelee kansainvälisiä suuryrityksiä maailmalla sekä suomalaisia imperialisteja ja heidän sijoituksiaan kotimaassa, mutta eivät kansaa kummassakaan. Näiden investointien tuoman varallisuuden ”valuminen” suomalaiselle työväelle rakennusverojen, työpaikkojen lisääntymisen ja muiden murusten muodossa on petosta, jolla pyritään huijaamaan suomalainen työväki kannattamaan luokkansa vastaista talouspolitiikkaa.
Työpaikat ovat entistä epävarmempia, eikä tämä kehitys tule muuttumaan. Vakituisia työpaikkoja on yhä vaikeampi löytää. Kasvuyrityksiin otetaan ”projektityöntekijöitä” ja palkattomaan orjatyöhön korkeakouluharjoittelijoita. Työpaikat käyvät tulevisuudessa vielä ahtaammalle, joka näkyy juuri uutisoituna korkeakoulutettujen työttömyytenä. Tämän lisäksi porvarillisen eduskunnan hyväksymät leikkaukset julkiselle sektorille, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon ajavat pätkätyöhön ja työttömyyteen enenevissä määrin erityisesti naisia.
Korkea työttömyys ja työpaikkojen epävarmuus hyödyttävät imperialisteja alentamalla palkkoja ja tekemällä työläisten asemen heikommaksi. Se lisää työläisten keskinäistä kilpailua hupenevista työpaikoista hajottaen luokan yhtenäisyyttä. Tämä kehitys palvelee ennen kaikkea suomalaisia imperialisteja. Imperialismin sisäiseen logiikkaan kuuluvat myös toistuvat kriisit, jotka ovat kerta kerralta syvempiä, ajaen työväestöä yhä ahtaammalle. Nykyisen kriisin jälkeen seuraa aina uusi kriisi, ja kriisien aikana imperialistit monopolisoivat tuotantoketjujaan entisestään ostaen konkurssiin menneitä kilpailijoita ja kaapaten niiden markkinat. Porvarien ”talouskasvu” näkyykin lähinnä pääoman kasautumisena niiden pankkiholveihin, jotka sitä jo omistavat, monopolisoitumisena ja kansan aseman yhä etenevä kurjistuminen. Suomalainen imperialismi kokee tarpeelliseksi jatkuvasti lupailla kansalle talouskasvua, mutta jos kansaa hyödyttävä talouskasvu olisi todellista, se varmasti puhuisi puolestaan.
