6. joulukuuta on Suomessa muodostunut taistelun päiväksi. Viime vuosina taistelu on keskittynyt Töölöntorille, suuntautuen 612-kulkuetta vastaan. 1990-luvulta alkaen nähtiin kuitenkin myös työttömien liikkeestä alkaneita protesteja, jotka vastustivat Linnan juhlien loistoa.
Kuokkavierasjuhlien (vuoteen 2000 asti ”Kansan kuokkavierasjuhlat”) taustalla oli perinne, joka alkoi rauhanomaisena työttömien kulkueena 1990-luvun lopulla. Tarkoituksena oli vastustaa itsenäisyyspäivän juhlia, muistuttaa kenen kustannuksella rikkaat juhlivat ja tuoda esille köyhien vaatimukset vaihtoehdottomuuden ilmapiirissä, jossa mikään parlamenttipuolue ei ottanut näitä vaatimuksia kuuleviin korviinsa. Juhliin kuului myös musiikkiesityksiä ja ruoanjakoa. Niiden osallistujamäärät vaihtelivat eri arvioiden mukaan 200-1500 välillä.
Vuonna 1999 ne järjestettiin 6. joulukuuta seuraavana viikonloppuna EU-huippukokouksen yhteydessä, johon liittyi myös maanviljelijöiden EU-vastainen protesti, jossa nähtiin yhteenottoja poliisin kanssa ja palavia heinäpaaleja.
2000-luvulla mielenosoitukset muuttuivat yhä taistelevimmiksi. Mielenosoittajat pyrkivät kaatamaan Presidentinlinnaa suojaavan aidan sekä ottivat yhteen poliisin kanssa. Vuonna 2001 aktivistit sovelsivat kansainvälisistä ”globalisaationvastaisen” liikkeen mielenosoituksista tuttua blokkitaktiikkaa ja kulkivat hajaantuneina ryhminä, onnistuen estämään Linnaan juhliin saapuvien taksien kulun, pakottaen vieraat kulkemaan loppumatkan herjausten saattelemina. Linnan juhliin saapuvien takseja myös heiluteltiin ja potkittiin.
Kuokkavierasjuhlien kärki oli suunnattu siis selvästi rikkaita ja Suomen valtion juhlallisuuksia vastaan.
Vaikka kuokkavieraat tekivät pääasiallisesti väkivallatonta vastarintaa, niitä kriminalisoitiin lehdistössä mellakointina. Poliisin toiminta oli tyypillisen väkivaltaista: se pyrki hajottamaan mielenosoittajien rivit ratsastamalla näitä päin sekä pampulla hakkaamalla.
Vuosina 2004 ja 2005 Kuokkavierasjuhlia ei järjestetty. Viimeiset Kuokkavierasjuhlat järjestettiin vuonna 2006, jolloin teemana oli ”rajaton kapina rajatonta eliittiä vastaan”.
Vuonna 2013 Linnan juhlat järjestettiin poikkeuksellisesti Tampereella Presidentinlinnan ollessa remontissa. Tällöin anarkistit järjestivät ”kiakkovieraina” tunnetun ”Lätkää ja luokkasotaa” tapahtuman, jonka jälkeen noin 250-500 ihmistä pyrki Tamperetalolle. Poliisi pyrki jo etukäteen syksyllä urkkimaan tietoa mielenosoituksesta, mikä kävi ilmi Punk in Finland-sivustoon kohdistuneen tietopyynnön vuotamisesta. Osa mielenosoittajista kaatoi poliisin pystyttämän aidan, jolloin ratsupoliisi rynnäköi väkijoukkoon. Mielenosoittajat vastustivat hyökkäystä mm. jääkiekkomailoilla ja suihkuttamalla hevosia spray-maalilla, minkä takia poliisi pyrki vetoamaan kärsiviin eläimiin mustamaalatakseen mielenosoitusta, itse toimien täysin piittamatta ihmisten hengestä ja terveydestä (oheisella videolla on nähtävissä mm. kuinka poliisi ratsastaa maahan kaatuneiden mielenosoittajien yli). Osa mielenosoittajista rikkoi keskustassa ikkunoita jääkiekkomailoilla, mitä taantumus kauhisteli laajasti, vaikka lopulta vahingot olivat vähäisiä. Poliisi väitti ”mellakoiden” takana olleen ”järjestäytyneen rikollisryhmän”, vaikka lopulta mitään todisteita tämän tueksi ei ollut. Kolme poliisia ja joitakin poliisihevosia loukkaantui mielenosoituksessa.
Vuonna 2014 Helsingissä järjestettiin ”Luokkaretki lähiöst linnaan”. Mielenosoitus kokoontui Itäkeskuksessa, jossa esiintyi mm. räppäri Julma-Henri. Tämä oli kooltaan pienempi, noin 200 henkeä kerännyt mielenosoitus, jonka aikana poliisin mukaan tuhottiin omaisuutta 100 000 euron arvosta, mm. näyteikkunoita ja valvontakameroita.
Nämä mielenosoitukset olivat spontaani ilmaus siitä tyytymättömyydestä, jota erityisesti nuoriso tuohon aikaan koki, vastalause sille, että yksikään puolue ei ajanut köyhien asiaa. Alun perin kuokkavierasjuhlat olivat erityisesti työttömien liikettä. Myöhemmin niihin vaikuttivat tuon ajan ”globalisaationvastainen” liike; osin käytettiin myös taistelumuotoja, jotka eivät olleet Suomessa tyypillisiä (esim. vuoden 2000 ”valkohaalarien” kansalaistottelemattomuus).
Mitä taistelevammaksi mielenosoitukset muuttuivat, sitä enemmän ne kohtasivat mustamaalausta medialta, jota pönkitettiin poliisin ja porvarillisten poliitikkojen suoranaisella valehtelulla. Protestia rinnastettiin terrorismiin, vaikka suurimmaksi osaksi käytetyt keinot olivat ”kansalaistottelemattomuutta”, esimerkiksi kadulla istumista.
Nykyaikana Kuokkavieraiden kohtaamaa repressiota vastaavasta kriminalisoinnista esimerkki on Elokapina, johon on kohdistettu poliisiväkivaltaa ja telekuuntelua ilmeisen heppoisin perustein, vaikkakin näillä liikkeillä on muuten eroa.
Lue myös:
Keskeinen osa suomalaisen porvariston kertomusta ”kansallisesta yhtenäisyydestä” ja ”maailman onnellisimmasta maasta”, jota se myös juhlii 6. joulukuuta, on ”sosialidemokraattinen”, ristiriidoista vapaa ”hyvinvointivaltio”, johon ei sovi se, että sen laillista järjestystä edes vähäänkään kyseenalaistetaan, samalla, kun se itse jatkuvasti rikkoo omia lakejaan, ihanteitaan ja periaatteitaan polkiessaan kansalaisten oikeuksia. Työttömyysluvut jatkavat kasvuaan, mutta silti köyhien pitäisi jatkaa vyön kiristämistä ja valmistautua jopa sotimaan suomalaisen imperialismin puolesta.
Porvaristo kehittää valtion taantumuksellistumista ja kaventaa kansalaisvapauksia vähin äänin, pyrkien kanavoimaan kaiken vaikuttamisen tapahtumaan valtion kautta ja ainoastaan sen sallimissa rajoissa. Se korostaa “maltillisuutta”, joka asemoituu ”kahden ääripään” väliin, hämärtäen näin luokkaristiriidat. Linnan juhlat on sille tärkeä tätä ”hyvinvointivaltion” utopiaa markkinoiva spektaakkeli. ”Ansioituneet kansalaiset” pääsevät kutsuvieraiksi herrasväen pöytään, ja ylipäätään vallitsee liikuttava yksimielisyys ja onni Suomesta maailman parhaana maana. Samaan aikaan useat vähintäänkin yhtä ansioituneet työläiset viettävät ”juhlapäivää” Hurstilla. Heille tässä valtiossa ei ole mitään juhlittavaa.
6. joulukuuta on Suomen porvarillisen luokkavaltion ”itsenäisyyspäivä”. Se on porvarillinen juhlapäivä, jona levitetään myyttiä kansallisesta yhtenäisyydestä ja ”koko kansan” ”hyvinvointivaltiosta”. Kuitenkin, kuten nähdään, se on vuosien ajan saanut liikkeelle myös erilaisia voimia, jotka kyseenalaistavat tämän.
