Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. ryhmä vallankumouksellisia piti Tampereen keskustorilla pienen ja uhmakkaan protestin, jonka keräämä huomio keskittyi paikalle kiinnitettyyn banderolliin tunnuksella ”imperialismia ja patriarkaattia vastaan – vallankumouksellisen naisliikkeen puolesta” ja samalta paikalta pidettyyn puheeseen, jonka aikana jaettiin lentolehtisiä. Näin protestoitiin kaikkea maassamme vanhan valtion alaisuudessa vallitsevaa vastaan, pitäen kiinni kansainvälisestä naistenpäivästä juuri silloin, kun se taantumuksen ja sen lakeijoiden mukaan olisi pitänyt ilman vastalauseita perua. Näin osoitettiin yhtenäisyyttä maailman kansannaisten taistelevien joukkojen kanssa juuri silloin, kun taantumuksen monoliittiseksi toivoman hiljaisuuden oli tässä kaupungissa vain tuona päivänä alkaneen sotaharjoituksen määrä rikkoa.
Voimakkaassa puheessa paljastettiin, kuinka ”koronakriisin” terveydellinen ja taloudellinen taakka on painottunut naisiin, kuinka sen varjossa on päästetty valloilleen naisvastaisen väkivallan aalto samalla, kun joukkoja on kielletty taistelemasta tai edes protestoimasta tätä vastaan. Puheessa näytettiin, mitä naistenpäivän nimen etuliitteen ”kansainvälinen” ottaminen tosissaan tarkoittaa, ja julistettiin ainoa internationalistinen kanta ankarasti ja yksiselitteisesti:
”Tänään ja erityisesti tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä, ympäri maailman naiset nousevat vastarintaan. Mekin olemme täällä tänään, sillä taistelusta luopuminen näissä oloissa merkitsisi selkämme kääntämistä näille maailman kamppaileville naisjoukoille. Se tarkoittaisi nöyrää alistumista yhä kovempaan sortoon ja tuomitsisi naisliikkeen suomessa synkimpään kansallissovinistineen alamaisuuteen. Olemalla täällä tänään, seisomme ympäri maailmaa taistelevan naisliikkeen rinnalla.”
Todellakin, kun ymmärretään imperialismin ja patriarkaatin ykseys, naiskysymyksen ja naisliikkeen kansainvälisyys ja strateginen painoarvo maailman proletaariselle vallankumoukselle, niin silloin on itsestäänselvästi protestoitava taistelun lietsomiseksi imperialismia ja patriarkaattia vastaan. Ja mikä tärkeintä, siitä huolimatta, onko se ”kotimaisen” imperialistisen ja patriarkaalisen valtion sallimaa tai ”suosittelemaa”, saati helppoa tai turvallista. Näin tekee naisliike, kaikkein tinkimättömimmin ja johdonmukaisimman luokka- ja puoluekantaisesti punainen naisliike, eri puolilla maailmaa vielä vaikeammissakin koronaolosuhteissa ja raskaamman tukahdutuksen alla, ja maailman kansannaisten taistelevat joukot tulevat vääjäämättä saamaan ansaitsemansa vahvistuksen myös Suomesta.
Kaikki uusi on aluksi pientä ja haurasta, mutta Tampereella nähdyn protestin suuresta merkityksestä kertoo, että se oli tietääksemme ainoa mielenosoitus tänä naistenpäivänä Suomessa, muodostaen näin sitäkin voimakkaamman vastalauseen hallituksen politiikalle ja samalla valtavan kontrastin pikkuporvarilliseen naisliikkeeseen, joka kapituloitui. Siten se antoi selvän viestin laajoille naisjoukoille, että he eivät ole yksin ja kuka heidän puolellaan todella seisoo, pitäen hellittämättä kiinni tunnuksesta: on oikein kapinoida! Toistamme sieltä ilmoille kajahtaneen huudon: ”Naiset nouskaa ylös ja murskatkaa koko vanha maailma!”
Imperialismia ja patriarkaattia vastaan!
Vallankumouksellisen naisliikkeen puolesta!
Alas naisvastaiset koronarajoitukset!
Proletaarinen feminismi kommunismin puolesta!
