Myöhään lauantaina 25. marraskuuta pidettiin Tampereen keskustorilla mielenosoitus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, joka sijainnillaan, ajallaan ja sanomallaan vei tuokioksi näkyvän paikan imperialismin ja patriarkaatin hallitsemasta julkisesta tilasta ja sen iljettäviltä ilmiöiltä. Muutoin Kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä olisi näkynyt vain porvarillisina almukeräysmainoksina ja opportunismin laajan kentän (parlamentaarisesta ulkoparlamentaariseen) totaalisena passiivisuutena, siis naisvastaista väkivaltaa täydentävänä pasifisointina.
Mielenosoitus alkoi huudoilla, joiden jälkeen pidetty puhe alkoi välittömästi kerätä kuulijoita, ja saamillaan reaktioilla todistaa puheessa sanottua. Muutamat machokarikatyyrit eivät malttaneet edes näytellä ivallista peitelläkseen patriarkaalista vihaansa, vaan raivosivat otsasuonet pullistuen ja hampaat kirskuen, suorastaan oksentaen ideologiaansa sanallisena ulosteena. Yksi huomasi kesken kaiken vaimonsa, jolta sai sitten suupielensä pyyhittyään pyydellä anteeksi. Naisten reaktiot olivat toisenlaisia; tuli keskittyneesti kuuntelevia ja eräs vastaansanojakin, jolla ei kuitenkaan lopulta ollutkaan huomautettavaa vallankumouksellisten sanomaan. Maolaisessa puheessa torjuttiin riistäjien naiskiintiöt ja muu porvarillinen feminismi imperialismin palveluksessa, erityisesti nyt sionismin kansanmurhansa koristeena käyttämä. Tämän jälkeen kuultiin vielä Kommunistisen työväenpuolueen puhe ja mielenosoitus päätettiin huutoihin; “alas naisiin kohdistuva väkivalta!”, “aalto aallolta, isku iskulta, imperialismia ja patriarkaattia vastaan!”, “on oikein kapinoida!”, “kohti vallankumouksellista naisliikettä!” ja “yhdistykää maoismin alle!”. Illan mittaan eri puolille kaupunkia oli ilmestynyt myös banderolleja, joita sadat ja tuhannet kävelijät ja autoilijat ehtivät ihastella ennen kuin hätääntynyt taantumus sai niitä ylityötunneilla poistettua. Ohessa lukijain kuvia ripustuksista.
