Olemme syventäneet ja selventäneet tässä artikkelissa esitettyä ymmärrystä 3.3.
26. helmikuuta Ukraina tiedotti tehneensä sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa maan mineraalivarannoista. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut, että sopimuksen ansiosta Ukraina ”voi jatkaa taistelemista”. Sopimus oli tarkoitus allekirjoittaa perjantaina, mutta Zelenskyin ja Trumpin välinen kokous päättyi ennenaikaisesti presidenttien ajauduttua riitaan.
Ukrainassa on mm. suuria grafiitti-, litium- ja titaniumvarantoja, joita kaikkia hyödynnetään useiden eri modernien teknologiatuotteiden valmistuksessa. Lisäksi Ukrainassa on merkittäviä harvinaisten maametallien varantoja. Suuri osa Ukrainan mineraalivarannoista on kuitenkin Venäjän hallussaan pitämillä alueilla. Pääsy näihin materiaaleihin olisi Yhdysvalloille tärkeää sen kilpataistossa erityisesti kiinalaisen sosiali-imperialismin kanssa mm. autoteollisuuden saralla. Kiina hallitsee 75 % maailman harvinaisten maametallien varannoista.
Kiev Independent-lehden julkaisemien sopimuksen yksityiskohtien mukaan sopimus sisältää Yhdysvaltain ja Ukrainan omistaman ”jälleenrakennusrahaston” perustamisen. Ukrainan hallitus maksaisi tähän rahastoon 50 % kaikista sen suoraan tai epäsuorasti omistamista luonnonvaroista saatavia tuloja uudelleensijoittamista varten. Vaikka Ukraina omistaisi muodollisesti puolet rahastosta, todellisuudessa Yhdysvallat hallitsisi sitä. Tämä merkitsee siis hyvin suoraa Ukrainan luonnonvarojen ojentamista jenkki-imperialismille ja on hyvin räikeä Ukrainan itsemäärämisoikeuden loukkaus. Ukrainan suurporvariston edustajat koittavat väittää, että mineraalisopimus itseasiassa palvelisi kaivosteollisuuden kehittämistä ja jälleenrakennusta. Todellisuudessa ainoa, mitä tämä kehittää, on byrokraattinen kapitalismi, joka ei palvele rauhaa tai jälleenrakennusta Ukrainassa millään tavalla.
Yleisesti ottaen Trumpin koventuneet lausunnot Ukrainasta ovat varoitus Zelenskyille: älä pure ruokkivaa kättä. Yhdysvallat näki tällaisena toimintana selvästi esimerkiksi Zelenskyin puheet EU-armeijasta. Perjantain tapaamisessa Trump julkisesti nöyryytti ja pilkkasi Zelenskyitä, tehden selväksi sen, kuka käskee. Zelenskyi esiintyi uhmakkaana, vaikka on hyvin selvää, että niin kauan kuin hänen hallintonsa nojaa imperialisteihin ja niiden aseapuun, sen on pakko hyväksyä tämänkaltaiset sopimukset tai antautua. Jo seuraavana päivänä Zelenskyi olikin jo ilmaisemassa kiitollisuuttaan jenkki-imperialismille ja sitä, kuinka Ukraina on halukas allekirjoittamaan mineraalisopimuksen, joka Zelenskyin mukaan viitoittaa tietä kohti turvatakuita Yhdysvalloilta, vaikka mitään tällaista ei ole sovittu. Kyse ei ole siis ”välirikosta”, kuten esimerkiksi suomalaisen imperialismin lehdistö väittää. Mineraalisopimus itsessään osoittaa, että Zelenskyi jatkuvasti sanoo yhtä ja tekee toista: aiemmin hän väitti, ettei ole myymässä maataan ja torjui sen, että Yhdysvallat hallitsisi puolta maan mineraalivarannoista. Sopimus ei ehkä olekaan mieleinen Zelenskyille, mutta imperialistien lakeijana hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin korkeintaan kiukutella ja tulla pilkatuksi, ryömien heti seuraavana päivänä taas herransa jalkoihin anelemaan.
Yhdysvalloilla on intressejä edistää vehkeilyä venäläisen imperialismin kanssa tällä hetkellä ja rauhoittaa tilannetta (tiettyyn rajaan asti) Ukrainassa. Eräs tällainen intressi on painopisteen siirtäminen indopasifiselle alueelle ja kiinalaisen sosiali-imperialismin patoaminen. Se voi siis sallia tietyt myönnytykset venäläiselle imperialismille, jonka se katsoo heikentyneen tarpeeksi, oman hegemoniansa voimistamiseksi maailmassa. Suomalainen imperialismi väittää, että Trump on vaihtanut puolta ja ajaa nyt venäläisen imperialismin etua. Tämä tarkoittaa imperialismin todellisuuden kieltämistä ja sen kieltämistä, että Yhdysvallat tai muutkaan valtiot eivät toimisi ensisijaisesti omien intressiensä pohjalta.
Vladimir Putin esitti viime viikolla TV-haastattelussa, että Venäjä on halukas tekemään yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa mineraalien louhinnassa ja jalostuksessa sen miehittämillä alueilla. Yhdysvallat ei ole vastannut tähän lausuntoon. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että jenkki-imperialismin ja venäläisen imperialismin välinen vehkeily kiihtyy. Voidaan olettaa, että Venäjä tarjoaa yhteistyötä mineraalien suhteen, koska se toivoo esimerkiksi kauppansa edistämistä taloudellisen kriisinsä ratkaisemiseksi tai saavuttamiensa miehitettyjen alueiden vakiinnuttamiseksi. Tätä ajatellen haluaa myös esitellä ”valttikorttejaan”. On huomattava, että näiden kahden imperialistin välillä Venäjä on huomattavasti heikompi. Vaikka se on edennyt Ukrainassa, tämä on tapahtunut hyvin hitaalla ja kuluttavalla tavalla. Tästä syystä sillä ei myöskään ole mitään, millä painostaa jenkki-imperialismi luopumaan intresseistään sen hyväksi. Neuvottelujen avaaminen on tapahtunut täysin jenkki-imperialismin aloitteesta ja sen intresseissä.
Tässä tilanteessa venäläinen imperialismi pyrkii myös esiintymään ”anti-imperialistina”, pyrkien paljastamaan Ukrainan itsemääräämisoikeuden loukkaamisen jenkki-imperialismin toimesta. Ilmeisesti se on vain ”vapauttanut” suuren osan Ukrainan mineraalivarannoista miehityksellään. Venäläisen imperialismin media kommentoikin jo ennen kokousta: ”Ukrainan ryöstö Zelenskyin nöyryytyksellä suunniteltu perjantaiksi”. Komsomolskaja Pravda kirjoitti Ukrainan orjuuttamisesta ja kommentoi, että Ukrainan orjuuden taso selviää sopimuksen ehtojen myötä, ja huomautti, että Yhdysvallat aikoo viedä vielä sopimuksessa mainittuakin enemmän Ukrainan maaperästä. Moskovski Komsomoletš kirjoitti, että taistelu Ukrainan luonnonvaroista on alkanut Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä ja huomautti, että ”[ukrainalainen] kansanedustaja Oleksandr Dubinski ehdotti jo kansanäänestyksen järjestämistä siitä, kumpaa herraa ukrainalaiset haluavat palvella enemmän”. Lehden mukaan on selvää, että Yhdysvallat voittaa tämän taiston, koska Eurooppa on niin heikko siihen verrattuna. Kenenkään itseään vähänkään anti-imperialistiksi tai kommunistiksi kutsuvan ei tule hairahtua kuvittelemaan, että tämä olisi muuta kuin imperialistien välistä nokittelua ja siitä, että tässä ”joskus sokeakin kana löytää jyvän”. On hyvin selvää, että Ukrainan itsemääräämisoikeus ei kiinnosta venäläistä imperialismia pätkääkään.
Eurooppalaiset imperialistit kärkkyvät kieli pitkällä Ukrainan luonnonvaroja ja ovat raivoissaan siitä, että Yhdysvallat on antamassa niille korkeintaan murusia. Ranskalainen imperialismi sanoo aloittaneensa neuvottelut Ukrainan mineraalien hyödyntämisestä ”puolustuskäyttöönsä” jo lokakuussa. Ranskan mukaan sen sopimus olisi ”reilumpi” koska se ei vaatisi mineraaleja vastineeksi Ukrainalle toimitetusta aseavusta, kuten Yhdysvallat on tehnyt. Sinänsä sillä, miten asia muotoillaan ei todellisuudessa ole väliä. Kyse on joka tapauksessa Ukrainan luonnonvarojen imperialistisesta ryöstöstä. EU, joka on keskenään kilpailevien imperialistien liittouma saksalaisen imperialismin hegemonian alla, on puolestaan esittänyt Ukrainalle sopimusta ”kriittisistä mineraaleista”. EU-komissaari Stéphane Séjourne on kertonut, että asiasta puhuttiin hänen ja Ursula von der Leyenin vierailtua Kiovassa viime viikolla. Eurooppalaisilta imperialisteilta kuitenkin puuttuu lihakset puolustaa asemaansa, mistä kertovat myös puheet siitä, miten ”Euroopan on herättävä” ja militarisaation kiihdyttäminen vedoten ”Ukrainan tukemiseen”. Ne on täysin sivuutettu neuvotteluissa mineraaleista ja ylipäätään Ukrainasta. Ne voivat saada roolin ainoastaan jenkki-imperialismin hyväksynnällä. Jo aiemmin on ollut hyvin selvää, että Euroopassa voimakkainkin imperialisti, saksalainen imperialismi, on jäänyt jälkeen imperialistien välisessä kilpataistossa sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Vahvistaakseen asemaansa eurooppalaiset imperialistit pyrkivätkin kiihdyttämään militarisaatiotaan ja riistoa voimakkaasti vehkeilyssä ja taistelussa keskenään. Samanaikaisesti tämä tulee entisestään syventämään niiden kriisiä ja niiden kansalaisten tyytymättömyyttä.
Myös viime viikonlopun Englannissa järjestetty huippukokous oli kaikkea muuta kuin ”Euroopan voimannäyte” jenkki-imperialismia vastaan. Ensinnäkin tässä kokouksessa johdon otti brittiläinen imperialismi, joka on vehkeilyssään muiden imperialistien kanssa suuntautunut Yhdysvaltoihin. Lisäksi erityisesti brittiläinen imperialismi ja ranskalainen imperialismi ilmaisivat, että ne valmistelevat suunnitelmaa taisteluiden lopettamiseksi, ja että tästä suunnitelmasta keskusteltaisiin Yhdysvaltojen kanssa. Brittiläisen imperialismin Keir Starmer myös suoraan totesi, että on oikein, että EU tekee ”raskaan työn”, mutta tarvitaan myös USA:n ”voimakasta tukea”. Trumpin uhkailut siitä, että Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan Euroopassa on suunnattu eurooppalaisten imperialistien painostamiseksi Venäjän patoamiseen, jotta Yhdysvallat voi keskittyä enemmän erityisesti indopasifiselle alueelle. Huippukokous näyttikin siis palvelevan juuri Yhdysvaltojen intressejä.
Kaikki tämä osoittaa, että sorretut kansat ja kansakunnat eivät voi nojautua taistelussaan imperialisteihin, jotka ovat milloin tahansa valmiit omien intressiensä turvaamiseksi puristamaan taas kättä ja ”tekemään yhteistyötä”. Kuitenkin niiden taistelu on jatkuvaa ja ainoa tapa, jolla ryöstösaalis voidaan jakaa, on sota. Niiden ”rauha” ja ”sopimukset” merkitsevät vain lisää ryöstöä, lisää väkivaltaa ja lisää sortoa maailman kansoille. Mineraalisopimus palvelee ennen kaikkea jenkki-imperialismin etuja ja jopa porvarilliset asiantuntijat ovat pitäneet sitä kolonialistisena. Zelenskyi osoittaa jälleen olevansa surkea imperialistien lakeija: hänen kansansa maksaa raskasta hintaa taistelussa miehittäjää vastaan, ja hän saattaa vain kiukutella kuin pikkulapsi, kun Yhdysvallat ja Venäjä jakavat hänen maansa, ryömien heti seuraavana päivänä takaisin.
