Meksikossa järjestettiin suuria mielenosoituksia ympäri maata kansainvälisenä työtätekevien naisten päivänä. Porvarillinen media on väittänyt Claudia Sheinbaumin nousun presidentiksi olevan merkittävä edistysaskel tasa-arvolle Meksikossa, että maassa on koittanut ”naisten aika”, mutta esimerkiksi naismurhat ovat edelleen yleisiä. Kapinallisia kansannaisia vastaan kohdistuu myös repressiota. Niinpä myös 8. maaliskuuta kapinallisten naisten mielenosoitukset kohtasivat väkivaltaista repressiota valtion toimesta. Naisten emansipaatio ei olekaan saavutettavissa ilman Meksikon vapauttamista imperialismista, byrokraattisesta kapitalismista ja puolifeodalismista.
Naiset ympäri maata osallistuivat mielenosoituksiin ja marsseihin. Mielenosoituksissa kuultiin monia huutoja tyttäriään etsiviltä äideiltä, opiskelijoilta, naismurhien uhrien sukulaisilta ja työtätekeviltä naisilta, jotka vaativat kadotettujen palauttamista elossa ja loppua naismurhille. Työtätekevät naiset huusivat voimakkaasti: ”Proletaarinen feminismi, tuhotkaa patriarkaatti!”
Mielenosoitukset olivat luonteeltaan taistelevia ja naiset osoittivat vihaansa valtion instituutioita vastaan.
Periódico Mural osallistui mielenosoitukseen Oaxacassa yhdessä kadotetun naisaktivisti Sandra Domínguez Martínezin perheen kanssa. Olemme kirjoittaneet tapauksesta aiemmin:
Päivää ennen mielenosoituksia Oaxacan Salomón Jaran opportunistinen Morena-hallitus turvasi metalliaidoilla koko hallituksen rakennuksen ja useita muita strategisia paikkoja. Marssin saapuessa poliisit olivat paikalla odottamassa mielenosoittajia ja aloittivat mielenosoittajien kyynelkaasuttamisen. Mielenosoittajien joukossa oli myös lapsia. Poliisit ja siviilivaatteisiin pukeutuneet poliisit pidättivät ja pahoinpitelivät mielenosoittajia mielivaltaisesti. Pysäyttämisyrityksistä ja pidätyksistä huolimatta mielenosoitukset jatkuivat.
Myös muissa kaupungeissa nähtiin poliisiväkivaltaa:
Periódico Mural kirjoittaa, että ajatus ”naisten ajasta” ja siitä, että tasa-arvo on saavutettu on pelkkää demagogiaa, ja tämän seuraamisen sijaan on aika kapinoida.
Julkaisemme alla epävirallisen käännöksen Sol Rojon julkaiseman viikkokirjeen Meksikoa käsittelevästä osasta, jossa paljastetaan tämä demagogiikka:
Miten meidän pitäisi ymmärtää se, että valtion reaktion naisiin 8. maaliskuuta jälkeen “ensimmäisen naispresidentin” hallitus järjestää kaupungin pääaukiolla joukkotapahtuman, jossa hän esittää itsensä “isänmaan sankarittarena”? Tässä on joitain huomioitavia seikkoja.
1) Maaliskuun 8. päivänä kirjattiin kymmeniä mielenosoituksia valtion kaikkien osavaltioiden suurimmissa kaupungeissa; miljoonat naiset lähtivät kaduille työläisnaisten ja feministien mobilisaatioiden myötä.
2) Kaikki nämä mielenosoitukset ylittivät aiempien vuosien määrät; pelkästään Méxicossa marssi yli 200 000 naista (kaupunginhallituksen mukaan vuonna 2024 marssi 180 000, vuonna 2023 – 90 000, vuonna 2022 – 75 000, vuonna 2021 – 20 000 ja vuonna 2020 – 80 000); myös muualla maassa luvut olivat aiempia vuosia korkeammat.
3) Osavaltioiden ja liittovaltion hallitusten yhteinen nimittäjä on ollut mellakkapoliisien (sekä naisten että miesten), metalliesteiden ja partioautojen läsnäolo. Näitä koordinoitiin valvontakeskuksista kameroilla ja jopa drooneilla, jotka tarkkailivat (ahdistelivat) naisten marsseja.
4) Chihuahuassa María Eugenia Campos Galvánin PAN-hallitus hyökkäsi väkivaltaisesti mielenosoittajien kimppuun iskuilla ja etälamauttimilla pidättäen väkivaltaisesti ainakin kolme mustan blokin jäsentä, jotka vietiin syyttäjänvirastolle ja vapautettiin tunteja myöhemmin; yksi heistä joutui sairaalaan saamiensa vammojen vuoksi. Oaxacassa Salomón Jara Cruzin MORENA-hallitus linnoitti kaupungin pääaukion ja hyökkäsi iltapäivällä feministien marssia vastaan kyynelkaasuilla ja kumiluodeilla häpeän palatsin (hallituksen palatsin) ja katedraalin katolta. Hidalgossa Ramón Menchaca Salazarin MORENA-hallitus hyökkäsi myös naisten marssia vastaan pampuilla, kilvillä, kyynelkaasulla ja palosammuttimilla; ainakin 13 toveria pidätettiin, ja viimeinen heistä vapautettiin myöhään illalla.
5) Claudia Sheinbaumin korporativistisen tapahtuman 9. maaliskuuta oli tarkoitus olla isänmaallinen vastaus Donald Trumpin tulli- ja interventionistiseen politiikkaan, mutta se toimi vain spektaakkelina, joka osoitti vanhan Meksikon valtion nöyristelevän tilan jenkki-imperialismin edessä, ilmoittamalla voitokkaasti ”[tullien] uudesta lykkäyksestä” huhtikuun 2. päivään asti. Havaittiin myös, että maaliskuun 8. päivän jälkeisenä päivänä ei ollut enää metalliesteitä ja kaikki oli valmiina vastaanottamaan palkattuja väkijoukkoja; mellakkapoliiseja ei ollut, ja kaikki oli “virallista iloa”.
Jotain, joka oli myös ilmeistä ja yhtä tärkeää (politiikassa muoto on sisältöä), oli Sheinbaumin kohtaama vähättely Andrés Manuel López Beltránilta (AMLO:n [Sheinbaumin edeltäjän ja puoluetoverin] pojalta), Luisa María Alcaldelta ja muilta poliitikoilta, kuten Adán Augustolta, Ricardo Monrealilta ja Manuel Velascolta (Kaksi ensimmäistä ovat ovat Morenan johtajia ja kolme viimeistä kilpailivat Claudian kanssa presidenttiydestä). Vaikka presidentti yrittää sivuuttaa tosiasiat, Meksikon valtio hyökkäsi edellisenä päivänä halveksuvasti niitä naisia kohtaan, jotka osoittivat mieltään puolustaakseen oikeuksiaan; ja omassa spektaakkelissaan hän itse oli korkeimpien puolueensa jäsenten ja liittolaistensa halveksuma. Sen lisäksi, että kaikki eivät saapuneet, on myös epävarmaa, saapuiko hänkään.
Alas vanha valtio! Sorron edessä, mobilisaatio! On oikein kapinoida!
