Julkaisemme epävirallisen suomennoksen Nuevo Perun tekstistä. Aikaisemmat osat löydät alta:
Jatkamme Marxin kirjeen, jonka esitimme laajasti edellisen osan liitteenä, jälkeen: kuten olemme sanoneet, ECLAC:in asiakirja aiheesta [kts. osat III a ja b] osoittaa todeksi väitteemme, että tämä ”moderni sektori” (joka muodostuu suoraan imperialistisista yrityksistä tai niiden välikäsistä kansallisessa suurporvaristossa) ei palvele kansallisen talouden kehitystä, koska sen vuorovaikutus talouden muiden sektorien kanssa on minimaalista, koska sen koneet ja työkalut, tieto, tulee imperialistisista maista ja työllistää vain 1,5 % työvoimasta, joka on yhteensä 16 miljoonaa. Suurin osa sen liikavoitoista viedään maasta ja sen uudet investoinnit merkitsevät koneiden ja työkalujen maahantuontia imperialistisista maista. Toisin sanoen, se ei ole ”suuri monistava tekijä taloudessa” tai, kuten myös usein sanotaan, tässä ei tapahdu valumista alaspäin eikä ylöspäin. Toden totta, kuten Mariátegui on kirjoittanut, imperialismi sallii vain teollisuuden, joka palvelee sen intressejä ja byrokraattinen kapitalismi palvelee ainoastaan imperialistisia intressejä.
Juuri sanomamme osoittaa punaisen langan, joka jatkuu kommenteistamme ECLAC:n vuoden 2024 suorat ulkomaansijoitukset-raportista, jossa viitataan ”tuottavuuden kasvun pysähtymiseen, tai jopa laskuun. (…) 1990- ja 2000- lukujen reprimarisaatioon”, kuten myös saman instituution toisessa raportissa ja myös ”Taloudellisessa profiilissa…” puhutaan ”enklaavitaloudesta”. Näin olemme paljastaneet tiedot tuotantosuhteista, jotka luonnehtivat maatamme ja muita Latinalaisen Amerikan maita, eikä kaikki tämä ole ohi marxismin perustajan kirjeen esittämisellä (kts. edellisen osan liite). Ennen kuin palaamme takaisin suoriin ulkomaansijoituksiin tulevissa osissa, käsittelemme toista ECLAC:n raporttia MPKY:ihin [mikro-, pien- ja keskisuuriin yrityksiin] liittyen, joka on yhteneväinen kaikkien muiden aikaisempien tutkimusten kanssa, seuraten tätä punaista lankaa.
ECLAC:in tutkimus MPKY:istä selvittää, että imperialistiset suuryritykset tai kansallisen suurporvariston yritykset, jotka hallitsevat primary vientiä, sekä keskikokoiset tai kansalliset yritykset muodostavat ns. talouden modernin sektorin, loput ovat osa suurta enemmistöä, joka kuuluu esikapitalistiseen talouteen (puolifeodalismi).
Se, mihin viitataan edellisessä kappaleessa, muistuttaa sitä, miten puheenjohtaja Mao kuvaili Kiinan taloutta vuonna 1948 (kts. hänen valittujen teostensa IV osa), joka hänen mukaansa muodostui 10 %:sta nykyaikaisia yrityksiä, jotka olivat imperialistisia yrityksiä ja suurporvariston ja muiden yrityksiä ja 90 %:sta yrityksiä, jotka liittyivät käsityöläisyyteen ja maatalouteen, jotka toimivat ikivanhoilla tavoilla (esikapitalistisesti).
Jatkamme, ymmärtääksemme paremmin todellisuutta, koska vain ymmärtämällä todellisuutta voimme ratkaista ongelmia, tutkimuksella MPKY:istä, joka sanoo:
”C. MPKY:t Latinalaisessa Amerikassa
MPKY:t muodostavat 99,5 % yrityksistä alueella ja suuri enemmistö näistä on mikroyrityksiä (88,4 %).
Tämä jako on pysynyt melko vakaana viimeisen vuosikymmenen ajan, vaikka pienissä ja keskikokoisten yritysten määrässä onkin tapahtunut kasvua ja mikroyritysten määrä on vähentynyt.”
”Mikroyritykset ovat läsnä kaikilla talouden sektoreilla ja joissain tapauksissa ylittävät 90 % kaikista yrityksistä: esimerkiksi kaupan alalla ja ”muiden yhteisö-, sosiaali- ja henkilökohtaisten toimintojen” alalla. Erityisesti kaupan alalle on keskittynyt suurin määrä muodollisia mikroyrityksiä (…) hyvin pienten yritysten lisääntyminen (…) vastaa pikemminkin itsensätyöllistämisen ja taloudellisen selviytymisen strategiaa kuin todellisen yrityskehityksen prosessia.
Kaupan alalla on myös merkittävä määrä PMY:itä; kuitenkin näiden yritysten tapauksessa merkittävä määrä tuotantoyksikköjä on keskittynyt teollisuuden alalle, erityisesti keskisuurten yritysten tapauksessa, sekä ”kiinteistö-, bisnes- ja vuokratoiminnan” alalle.”
Näin imperialistiset suuryritykset tai kansallisen suurporvariston yritykset niiden palveluksessa hallitsevat koko Perun taloudellista prosessia: luonnonvarojamme, vientituotteitamme, teollisuutta, pankki- ja rahoitusalaa jne.
Painotamme jälleen tätä kiistämätöntä totuutta: byrokraattinen kapitalismi on kapitalismia, jota imperialismi kehittää takapajuisissa maissa, sidottuna feodalismiin, joka on aikansa elänyttä ja alisteista imperialismille kapitalismin viimeisenä vaiheena, eikä se palvele enemmistöä vaan imperialisteja, suurporvaristoa ja maanomistajia. Tämä siksi, että kehittyvä kapitalismi on myöhästynyt prosessi eikä salli muuta kuin taloutta, joka palvelee imperialistisia intressejä. Se on kapitalismia, joka edustaa suurporvaristoa, maanomistajia ja vanhantyyppistä rikasta talonpoikaistoa, luokkia, jotka muodostavat vähemmistön ja riistävät ja sortavat suurta enemmistöä, joukkoja.
Jälleen raportti osoittaa, että suuri monopolistinen yritys tytäryhtiöineen ja sen välikädet suurporvaristosta sekä keskisuuret tai kansalliset yritykset muodostavat ns. talouden modernin sektorin, loput ovat osa suurta enemmistöä, joka kuuluu esikapitalistiseen talouteen (puolifeodalismi). Tämä on se, mitä siteraamamme raportit kutsuvat ”heterogeeniseksi taloudeksi”, ”heterogeeniseksi tuotannolliseksi rakenteeksi”, ”heterogeeniseksi työllisyysrakenteeksi” jne. viitatakseen yhteiskunnallisiin tuotantosuhteisiin maissamme niiden todellista tieteellistä määritelmää vastaan.
Puheenjohtaja Gonzalo sanoo vitaten kysymykseen, jota käsittelemme, että yhteiskunnan puolifeodaalinen pohja luo, johtuen sen jatkuvasta heikentymisestä kriittisesti, talonpoikaiston muuttoliikkeen kaupunkeihin, jossa talonpojat, johtuen siitä, että he eivät saa töitä tehtaissa, paisuttavat palvelualaa ja epämuodollisen talouden alaa, johon työpaikkojen puute vuotaa; näin syntyy mikro- ja pientuotanto, joka on, kuten olemme nähneet, hyvin laaja ja jossa töitä tehdään kaikkein vaikeimmissa oloissa. Tämän lisäksi seurauksena on, että proletariaatti pienenee suhteessa. (PKP:n keskuskomitean II täysistunto).
Tässä on tarpeen selventää, että ECLAC:in tutkimus viittaa vain osaan yrityksistä ja työllisyydestä, s.o. muodollisiin yrityksiin ja työllisyyteen, mutta se ei ota huomioon epämuodollisuus mikro- ja pienyrityksissä ja työllisyydessä koskettaa työläisten suurinta osaa, joista suurin osa on itsensä työllistäviä, kuten voidaan lukea seuraavasta huomiosta:
”Vuonna 2022, 4000 suureen yritykseen keskittyi 57 % muodollisista työpaikoista maassa, perustuen Apoyo Consultorían tutkimukseen. Yhteensä 2,2 miljoonaa työläistä työskentelee näissä yrityksissä.
Tulisi pitää mielessä, että viime vuoden lopussa oli työn ja työllisyyden edistämisen ministeriön mukaan 4,1 miljoonaa muodollista työläistä. Samoin epämuodollisuus muodosti 75,5 % työllisyydestä samalla, kun 24,5% työllisistä oli muodollisella sektorilla.”
Raportti selittää ylläolevan kaavion seuraavasti:
”Bolivia ja Kolumbia ovat ne Latinalaisen Amerikan maat, joissa itsenäisten työläisten koko työllisestä väestöstä on suurin Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) arvioiden mukaan. Kuten tämä Statistan kaavio osoittaa, noin puolet ihmisistä, jotka ovat työssä näissä maissa, on itsensä työllistäviä. Meksikossa osuus on vähemmän kuin kolme kymmenestä työläisestä (27,5 %), kun taas Chilessä osuus on alueen pienin – siellä vain 25,9 %:a työväestöstä on itsensä työllistämiä. Itsensä työllistävien keskiarvo työllisistä on 34 % Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.
Yleisin tapa harjoittaa itsensä työllistämistä Latinalaisessa Amerikassa on yksinyrittäminen. Lähes yhdeksän kymmenestä itsensä työllistävästä työläisestä alueella keskittyvät kehittämään omaa yritystään tai hankettaan ilman työntekijöitä. Vain vähemmistöllä heistä on yrityksestä riippuvaisia työntekijöitä. Nämä luvut eivät ota huomioon perheenjäseniä, jotka osallistuvat yrityksen toimintaan eivätkä ole virallisesti kirjattuna työntekijöiksi.
Suuri itsensä työllistävien työläisten määrä liitetään usein epämuodollisen työn yleisyyteen, erityisesti kehittyvillä alueila. Tämän lisäksi ILO:n mukaan sosiaaliturvalait keskittyvät turvaamaan työntekijöiden tarpeet, mikä asettaa itsensä työllistävät heikompaan asemaan eläköitymisen ja eläkkeiden kannalta. Monet itsensä työllistävät työläiset jätetään sosiaaliturvan ulkopuolelle, koska he eivät täytä vaadittuja kriteerejä, esimerkiksi minimituloja” (Kuinka yleistä itsensä työllistäminen on Latinalaisessa Amerikassa? Itsensä työllistävät työläiset, Marina Pasquali, 25.4.2023, Statista).
On tarpeen jatkaa tämän aiheen käsittelyä liittyen laajempaan teemaan ECLAC:n vuoden 2024 raporttiin suorista ulkomaansijoituksista, osoittaaksemme eri tutkimusten kautta maamme ja muiden Latinalaisen Amerikan maiden yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden erot verrattuna imperialistisiin tai sortaviin maihin, joissa kapitalismin kehitys on johtanut ne monopolikapitalismin eli imperialismin vaiheeseen, joka on kapitalismin korkein ja viimeinen vaihe.
Jatkuu pian…
