Helsingin Sanomissa julkaistiin 15. joulukuuta Sauli Niinistön essee otsikolla ”Pahantahtoinen Venäjä voi käyttää hyväkseen demokratian arvoja”, jossa hän kirjoittaa EU:n ”kriiseihin varautumisesta”.
Kiinnostavaa esseessä on se, miten Niinistö kirjoittaa siitä, että on aika pohtia uudelleen demokratian arvoja, sillä ”pahantahtoinen toimija” (tässä Venäjä) voi käyttää niitä hyväkseen. Niinistö peräänkuuluttaa ”arvojen punnitsemista” uudelleen vedoten ”turvallisuuteen”. Hän sanoo:
”Turvallisuus on nimittäin kaiken perusta, turvattoman kun on vaikea arvoja varjella tai tulevaisuutta suunnitella.”
Siis: porvarillisen vallankumouksen, porvarillisen liberaalin demokratian arvot, voidaan kumota porvariston diktatuurin etujen suojelemiseksi kriisin olosuhteissa.
Niinistö sanoo siis lähes saman kuin Svinhufvud, kuten kirjoitimme artikkelissamme antifasismin perusteista. Svinhufvudille ”pahantahtoinen toimija” oli kommunistit, Niinistölle tässä yhteydessä Venäjä. Yleisesti Niinistön essee on osoitus hänen edustamansa osan porvaristosta taantumuksellistumisesta, jonka ytimessä on porvariston diktatuurin suojaaminen kärjistyvien perusristiriitojen maailmassa. Niinistö jatkaa tässä samalla linjalla kuin jäähyväispuheessaan eduskunnalle, jossa hän muistutti, että ”poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellista ajattelua”.
Suomen porvaristo yrittää huijata kansaa uhkakuvilla Venäjän hyökkäyksestä. Suomi on kuitenkin imperialistinen maa. Venäläisen imperialismin hyökkäyksessä Ukrainaan on kyse imperialistisen valtion hyökkäyksestä sorrettuun maahan, jossa se on menettänyt jalansijansa, yrityksestä palauttaa tämä asema. Tämä kertoo taistelun maailman uudelleenjaosta, imperialistien välisen taistelun sorretuista kansakunnista, kiihtymistä. Tähän puolestaan vastaa suomalainen imperialismi, joka valmistautuu vimmatusti imperialistien välisen maailmansodan puhkeamiseen turvatakseen siinä oman asemansa ja elätellen toiveita pääsystä suuremmalle osalle ryöstösaaliista, kasvusta suuremmaksi imperialistiksi, sodan myötä. Tämä sota ei kylläkään puhkea sen omien toimien vaikutuksesta vaan riippuu erityisesti ainoan supervallan, jenkki-imperialismin, toimista, eikä tämä ole vielä valmis, kuten ei ole venäläinen imperialismikaan, aloittamaan maailmansotaa.
Esseessään Niinistö esittää hyvin selvästi ja paljaasti sen ajatuksen, joka on meille tullut tutuksi viime vuosien aikana jo koronapandemiasta lähtien: yksilönvapauksia voidaan rajoittaa turvallisuuden nimissä. Kuitenkin tämä turvallisuus on nimenomaan porvariston diktatuurin ja suomalaisen imperialismin intressien turvaamista, ei kansan terveyden ja turvallisuuden suojaamista, ja ”oikeutta” riistää ei tietenkään koskaan rajoiteta.
Tämä ajatus edustaa ns. ”politiikan turvallistamista”, jossa kaikkia yhteiskunnallisia ongelmia tarkastellaan turvallisuuskysymyksinä, kriiseinä, jotka vaativat ”poikkeuksellista ajattelua”. Vetoamalla turvallisuuteen kaiken perustana kasvatetaan puolustusvoimien ylipäällikön, tasavallan presidentin, valtaa, keskitetään siis valtaa toimeenpanevalle. Tässä vallan keskittämisessä ”politiikan turvallistamisen” kautta tärkeä elin on tp-utva, eli ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteinen kokous, joka vastaa niin ulkopoliittisista kuin sisäpoliittisista asioista, mitä tulee turvallisuuteen. Tätä keskittämistä tapahtuu siksi, että porvarillisen demokratian mädäntyessä aina vain enemmän porvaristo ja sen parlamentti muuttuu aina vain kykenemättömämmäksi toteuttaa sille tarpeellista politiikkaa. Suomessa presidentti vastaa tähän, nousten puoluepolitiikan nahistelun yläpuolelle.
Niinistö puhuu myös yhteiskunnan kokonaisvaltaisen militarisaation puolesta.
”Tärkeää on saada ihmiset osallisiksi: jos ei muuta, niin hetken harkitsemaan, mitä tietoa uskoo ja levittää, mitä ei. Jokainen siis on maanpuolustaja, ainakin korviensa välissä. Suomalainen asevelvollisuus taas edustaa osallisuuden maksiimia”, Niinistö kirjoittaa.
Koko yhteiskunta täytyy siis valjastaa porvariston sotakiihkoiluun ja ylipäätään porvariston diktatuurin puolustamiseen. Kaikkien, riippumatta luokasta, tulee suojella tätä riiston järjestelmää. Historiallisesti tätä on toteutettu esimerkiksi antikommunistisen Suomen Aseveljien Työjärjestö/Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys-järjestön eli SAT-VIA:n kautta, joka oli synkkä liitto sosiaalidemokraattien oikeiston ja porvariston välillä, ja jonka toimintaa näihin päiviin jatkaa Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT), joka on mm. tukenut Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Nämä järjestöt suorittivat salaista toimintaa joukkojen mielialojen tarkkailemiseksi, muokkaamiseksi ja erityisesti kommunismin patoamiseksi työläisten keskuudessa. Tilanteen kärjistyessä porvaristo tietenkin ottaa käyttöön myös terrorin diktatuurinsa puolustamiseksi, kuten voimme oppia myös Suomen historiasta.
Niinistön essee on osoitus porvariston yhä kasvavasta taantumuksellistumisesta ja siitä, että se kieltää enenevissä määrin omat ihanteensa, osoittaen porvarillisen demokratian olevan tiensä päässä osana imperialismin yleiskriisiä. Ennen kaikkea Niinistön esittämässä ajatuksissa on kyse yleisestä taantumuksellistumisesta, ei pelkästään sodanvalmisteluista, keskellä kriisiä. Viime vuosina olemme tottuneet näkemään, miten milloin minkäkin tekosyyn varjolla kiihdytetään riistoa ja poljetaan kansan oikeuksia, pyrkien samanaikaisesti tukahduttamaan heissä kasvavan kapinan. Meidän ei tule antaa siis porvariston sotaretoriikan sumentaa näköämme.
