Tiistaina 14. tammikuuta Helsingissä järjestettiin Suomen presidentti Alexander Stubbin ja Viron pääministeri Kristen Michalin isännöimä Itämeren Nato-huippukokous sen jälkeen, kun Eagle S-alus vaurioitti merenalaista Estlink 2-sähkökaapelia 25. joulukuuta. Kokoukseen osallistuivat Suomen ja Viron lisäksi Saksan, Tanskan, Ruotsin, Latvian, Liettuan ja Puolan johtajat.
Kokouksessa hyväksyttiin julkilausuma, jossa julistettiin Naton valvontaoperaatio ”Itämeren vartio”, joka merkitsee merkittävää askelta Itämeren militarisoinnissa ja Naton läsnäolon kasvussa Itämerellä. Jo ennen kokousta oli ilmoitettu, että Nato aikoo lisätä läsnäoloaan Itämerellä ja toimiin oli jo ryhdytty. Operaatio on osa yleistä militarisaatiokehitystä ja pääasiassa jenkki-imperialismin suunnitelmaa venäläisen imperialismin saartamiseksi. Operaation yksityiskohtia ja esimerkiksi joukkojen määriä ei kerrottu julkisuuteen. Operaatio tulee kuitenkin sisältämään lisää aluksia, merivalvontaa, sukellusveneitä ja valvontalennokkeja. Ainakin saksalaisten, hollantilaisten ja liettualaisten alusten on kerrottu aloittaneen partioinnin. Lisäksi mm. Ruotsi on ilmoittanut lähettävänsä sota-aluksia ja lentokoneita osaksi operaatiota. Julkisuuteen operaatiosta on haluttu antaa ”järeä” kuva viestin lähettämiseksi venäläiselle imperialismille. Sotilaallisen puolen lisäksi toimeen liittyy taloudellinen aspekti. Naton valvontaoperaation tähtäimessä on erityisesti Venäjän ns. ”varjolaivasto”, alukset, joiden avulla mm. kuljetetaan venäläistä öljyä maailmalle muiden maiden lippujen alla. Tarkoituksena on siis myöskin syventää venäläisen imperialismin saartoa taloudellisesti pääasiassa jenkki-imperialismin suunnitelmien mukaisesti.
Useat imperialistimaiden johtajat totesivat kokouksen tiimoilta faktan, jonka tulisi olla jo selvää jokaiselle, joka haluaa nähdä ja kuulla: elämme sodanaikoja. Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson sanoi Sälenissä järjestetyssä Folk och Forsvar-konferenssissa 12. tammikuuta, että ”Ruotsi ei ole sodassa, muttei elä myöskään rauhanajassa”. Myös Tanskan pääministeri Mette Fredriksen totesi, että ”emme voi enää kuvitella, että elämme rauhanaikaa”. Suomen presidentti Alexander Stubb puhui ”rauhattomuuden ajasta” ja viittasi European Council for Foreign Affairs-ajatuspajan johtajan Mark Leonardin teokseen ”Age of Unpeace” puhuessaan siitä, miten illuusiot siitä, että kaupan, ”keskinäisriippuvuuden”, energian jne. piti yhdistää valtioita, ovat murentuneet. ”Historian lopun” myötä sodan piti siis olla pois päiväjärjestyksestä ja kaikkien ongelmien ratkottavissa väitetysti diplomatialla. Näin ei kuitenkaan ole, ja jopa imperialistit itse myöntävät sen, valmistellessaan seuraavaa maailmansotaa ryöstösaaliin, sorrettujen kansakuntien jakamiseksi. Ne – pääasiassa jenkki-imperialismi, maailman ainoa hegemoninen supervalta – eivät kuitenkaan ole vielä toistaiseksi valmiita aloittamaan sitä. Ajatukset, joihin Stubb viittaa, kertovat osaltaan imperialistien välisten ristiriitojen kärjistymisestä. Ristiriitojen kärjistyminen näkyi huippukokouksen retoriikassa myös esimerkiksi siinä, että kokouksessa puhuttiin ”vihollisesta”. Stubb mm. sanoi ”yhteisen vihollisen vahvistavan” viitaten käymäänsä keskusteluun Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin kanssa.
Naton valvontaoperaatio ei ole ainoa keino, jolla imperialistit ja niiden lakeijat militarisoivat Itämerta. Sälenissä Naton kenraali Christopher G. Cavoli totesi, että Naton läsnäolon lisäksi tarvitaan myös kansallisia toimia, esimerkiksi poliisin ja rannikkovartioston roolin kasvattamista. Osaltaan tämä vastaa muun muassa sitä, että jenkki-imperialismi ei halua kärjistää ristiriitoja liiaksi ja se haluaa välttää toistaiseksi Naton ja Venäjän suoran sotilaallisen konfrontaation. Myös Stubb korosti, että Nato valvoo, mutta kansalliset viranomaiset toimivat.
Ristiriitojen kärjistyminen näkyy osaltaan kansainvälisessä lehdistössä. Yhdysvaltalainen Financial Times kirjoitti, että Itämerellä käydään ”varjoista sotaa” merenalaista infrastruktuuria vastaan. Jenkki-imperialismin intressien mukaisesti se nostaa esille myös indopasifisen alueen ja erityisesti Taiwanin alueina, joilla militarisaatiota tulisi lisätä vedenalaisen infrastruktuurin valvonnan nimissä. Siinä missä Suomessa ja useissa muissa Pohjoismaissa lehdistö on keskittynyt erityisesti Venäjän uhkaan, saksalainen Süddeutsche Zeitung mainitsee mahdollisiksi ”hybridi-iskujen” tekijöiksi myös Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean.
Venäläisen imperialismin Putinin hallintoa tukeva media piti operaatiota yllätyksettömästi provokaationa. Venäläinen Izvestija puhui ”juonista” merellä ja vetosi merialueiden neutraaliuteen ja merenkulun vapauteen kansainvälisen lain mukaan, viitaten erityisesti Puolan Donald Tuskiin, joka oli esittänyt ”laillisten keinojen etsimistä” laivojen hallitsemiseksi myös kansainvälisillä merialueilla. Myös suomalainen imperialismi on ilmaissut haluansa muuttaa merilain tulkintoja, mutta kuten HS huomauttaa, tämä jakaa myös huippukokouksen ”liittolaisia”, sillä tämä mahdollistaisi saman toiminnan myös niiden vihollisille ja vaikuttaisi merkittävästi kansainväliseen kauppaliikenteeseen. Izvestijan haastattelemat sotilasasiantuntijat nostivat esille, että tarvittaessa Venäjä reagoisi sotilaallisesti, mikäli sen pääsy kansainvälisille merialueille Itämerellä evättäisiin kokonaan. Haastattelussa Itämeren asiantuntija Nikolai Meževitš totesi kuitenkin myös, että hän ei pidä todennäköisenä, että Yhdysvallat aloittaisi kolmatta maailmansotaa ”Puolan ja Viron toimien takia”.
Puola ja Viro puhuivat kokouksessa suoraan Venäjän uhasta, siinä missä esimerkiksi Alexander Stubb ja monet muut imperialisten maiden johtajat välttivät ottamasta kantaa, onko Venäjä sabotaasin takana. Tämä kuvastaa sitä, että nämä maat ovat sodanvalmisteluiden kohteena olevaa imperialistista ryöstösaalista sekä osaltaan niiden roolia Venäjän saarrossa ja venäläisen imperialismin vastaisessa militarisaatiossa pääasiassa jenkki-imperialismin suunnitelmia vastaten. Puolan yleisradio nosti englanninkielisessä artikkelissaan kokouksesta esille myös sen, että kokouksessa myös ilmaistiin yhteisymmärrystä ”transatlanttisen yhteistyön” tärkeydestä viitaten huoliin Yhdysvaltain presidentin vaihtumisesta.
Ruotsalainen Dagens Nyheter kiinnitti huomiota siihen, miten Ruotsi voisi kehittää toimintaansa. Kristersson korosti, että Ruotsi seuraa Suomen esimerkkiä, mutta samanaikaisesti korosti merilain noudattamisen tärkeyttä ja että Ruotsi etsii keinoja lain ”optimoimiseksi”. Helsingin Sanomat puolestaan hehkutti, että huippukokous nosti ”Suomen-mallin” valokeilaan. Se kirjoitti, kuinka suomalaisten viranomaisten toimintaa pidettiin esimerkkinä kokouksessa. Suomalainen imperialismi on kiitellyt poliisin ja rannikkovartioston toimintaa Eagle S-aluksen haltuunotossa. Yhtäältä tämä todella oli merkittävä tapahtuma, sillä aiemmin sabotaasista epäiltyjä aluksia ei ole suoraan saatu otettua haltuun Suomessa. Suomalaiselle imperialismille tämä on tärkeä tilaisuus yrittää kasvattaa vaikutusvaltaansa alueellisesti imperialistien keskinäisessä kilpataistelussa erityisesti ruotsalaisen imperialismin kanssa, ja tästä syystä se haluaa korostaa rooliaan mahdollisimman paljon.
Helsingissä järjestetyn huippukokouksen tiimoilta tulisi olla selvää, että on pelkkää illuusiota kuvitella imperialismin olevan rauhanomainen ja pysyvä järjestelmä. Naton läsnäolon kasvu Itämerellä on osa laajempaa imperialistien valmistautumista maailman uudelleenjakamiseen, joka osoittaa niiden järjestelmän syvenevää kriisiä ja nilkuttamista kohti tuhoaan. Vallankumouksellisten on ymmärrettävä, että illuusiot rauhasta ovat itsensä ja kapinansa organisoimista vaativien joukkojen pettämistä.
