Hallitus vaatii kiireellistä muutosta Suomen perustuslain 10. pykälään, jotta sallittaisiin poliisin ohittaa kansalaisten yksityiselämän suoja ja esim. vakoilla näitä, tehdä kotietsintöjä, lukea ihmisten postia ja viestejä, kuunnella näiden puheluita, pelkän epäilyn perusteella ilman näyttöä mistään rikoksesta. Perusteena on käytetty yhtäältä “järjestäytyneen rikollisuuden” torjumista sekä toisaalta myös lähinnä Venäjän uhkaa. Tämä merkitsisi olennaisen “oikeusvaltioperiaatteen” murentamista.
Olemme kirjoittaneet tästä aiheesta laajasti aikaisemminkin:
Tässä artikkelissa tarkastelemme miten hanke kansalaisten oikeuksien kaventamiseksi on edennyt.
22.4. Ylen Politiikkaradiossa asiasta keskustelivat eri puolueiden edustajat: Perustuslain muutosta valmistelevan parlamentaarisen seurantaryhmän varapuheenjohtaja Onni Rostila (ps.), sekä ryhmän jäsenet Karoliina Partanen (kok.) ja Atte Harjanne (vihr.).
Perustuslain muutosta perusteltiin erittäin demagogisesti, suorastaan irvokkaasti. Hallituspuolueiden edustajat Rostila ja Partanen pyrkivät torjumaan kaiken kritiikin tai edes kyseenalaistamisen sanomalla, että kriitikot eivät ilmeisesti ‘luota Suomen hienoihin viranomaisiin’ ja ‘eivät välitä Suomen turvallisuudesta’ ja muuta roskaa. Partanen ja Rostila hyssyttelivät, että valtio haluaa vain ‘parantaa turvallisuutta’, ei suinkaan kaventaa ihmisten oikeuksia ja ‘tavallisilla kansalaisilla ei ole mitään syytä huoleen’, että vakoilu tulee kohdistumaan vain “rikollisiin” ja muihin valtion vihollisiin.
Todellisuudessa esimerkiksi venäläiset porvarit käyttävät täysin samoja argumentteja, eli “pata kattilaa soimaa”. Venäjälläkin repressio ja vakoilu kohdistuu eniten juuri niihin voimiin, jotka vastustavat venäläistä imperialismia, hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja puolustavat kansanjoukkojen oikeuksia. Monissa muissakin maissa kansan oikeuksia puolustavat kohtaavat voimakasta repressiota: esimerkiksi palestiinalaisten kansanmurhaa vastustavaan liikkeeseen kohdistuva repressio on yleistä myös monissa Euroopan maissa. Suomessa, kuten olemme uutisoineet, jopa täysin väkivallaton Elokapina on kohdannut salakuuntelua ja mielivaltaista kokoontumisoikeuteensa puuttumista.
Partanen myös painotti, että “venäläiset agentit” käyttävät hyväkseen Suomen suhteellisen laajoja kansalaisoikeuksia, kuten kotirauhaa ja yksityisyyttä. Tämä on osittain totta, vaikka Venäjän uhkaa liioitellaankin. Kun imperialistisen järjestelmän ristiriidat, niiden mukana ristiriidat imperialistien välillä, kärjistyvät, on porvariston löydettävä yhä uusia keinoa pysyäkseen vallassa. Samalla tavalla myös “terrorismin” ja “järjestäytyneen rikollisuuden” uhka on “todellinen” uhka (joskaan ei siinä määrin, kuin väitetään) suomalaiselle imperialismille. Näiden ilmiöiden taustalla on imperialismi: sen liikkeelle sysäämä valtava riistettyjen joukkojen muuttoliike sorretuista kansakunnista ja näiden armoton riisto, köyhyys ja imperialistisen kulttuurin rappio, joka näkyy esimerkiksi huumeiden tyrkyttämisenä joukoille ja rikollisuutena. Porvaristo, pyrkien säilyttämään mädän järjestelmänsä, ei pysty ratkaisemaan näitä ongelmia muuten kuin hylkäämällä kaikki vanhat ihanteensa, kuten yksilönvapauden ja demokraattiset oikeudet. Kuten keskustelussa useaan kertaan painotettiin, sellaiset (porvarilliset) vapaudet, joita Suomessa aikaisemmin on ollut, eivät enää sovellu nykyiseen imperialismin rappion tilaan. Kuoleva kapitalismi joutuu hylkäämään kaikki vanhat ihanteensa, kaiken mikä kapitalismissa joskus – kauan sitten – oli edistyksellistä.
Keskustelussa vale-opposition edustaja Harjanne sen sijaan esitti olevansa muka eri mieltä. Hän nimittäin hyväksyi “Venäjän agentteihin” kohdistuvan vakoilun ilman, että siihen vaadittaisiin todisteita, mutta ei hyväksynyt samaa menettelyä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Ovatpa meidän lojaalin ja isänmaallisen oppositiomme jäsenet todella rohkeita kansan oikeuksien puolustajia!
Merkittävin käytännön kehitys perustuslain muutosta koskevassa keskustelussa on se, että SDP on ilmoittanut vastustavansa muutoksen kiireellisyyttä. SDP, joka haluaa kerätä poliittisia pisteitä vaaleja varten, ja yrittää erottua nykyisistä hallituspuolueista edes jotenkin, ei vastusta itse perustuslain muutosta eikä kehitystä kohti yhä avoimempaa poliisivaltiota, mutta vastustaa kuitenkin käsittelyn kiireellisyyttä. Tuolla porvarillisten puolueiden keskinäisellä valtataistelulla on tietty käytännön merkitys, koska se saattaa hyvinkin sabotoida muutoksen kiireellisen käsittelyn. Perustuslain kiireellinen muutos vaatii 5/6 enemmistön eduskunnasta, ja tuollaista enemmistöä ei saada aikaan ilman SDP:tä. SDP saattaa kuitenkin vielä muuttaa kantaansa, tai todennäköisimmin toteuttaa perustuslain muutoksen itse seuraavassa hallituksessa.
Toinen todiste siitä, etteivät ns. “vasemmistopuolueet” SDP ja Vasemmistoliitto todellisuudessa myöskään vastusta tätä perustuslakimuutosta on se, että asiaa on valmisteltu jo Marinin hallituksen aikana. SDP ja Vasemmistoliitto ovat myös porvarillisia puolueita, jotka pohjimmiltaan palvelevat suomalaista finanssipääomaa.
Suomen valtio ei ole meidän kaikkien valtio, jossa poliitikot tekevät päätöksiä kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi heidän mandaatillaan. Tuskinpa moni äänestäjä tiesi äänestävänsä kotirauhaan kajoamisen puolesta. Yksikään porvarillinen puolue ei myöskään ole yksiselitteisesti puolustamassa kansalaisten oikeutta yksityisyyteen. Niiden “vastalauseet” ovat pelkkää äänten kalastelua. Tämä osoittaa jälleen, että Suomen valtio on myös porvariston diktatuuri, olipa se väitetysti miten “kansainvaltainen” tahansa, ja että porvaristo kiihtyvällä tahdilla kiistää myös ne periaatteet, jotka kerran tekivät sen vallasta edistyksellistä.
