Tämä artikkeli perustuu paperilehtemme toisessa numerossa julkaistuun artikkeliin, jota on päivitetty.
Eduskunta hyväksyi hiljattain äänin 93-78 lakimuutoksen, jonka mukaan määräaikaisia työsopimuksia voi solmia ilman erityistä syytä vähintään vuodeksi, kun kyse on työntekijän ”ensimmäisestä työsuhteesta” yrityksessä. Lakia, kuten myös esimerkiksi irtisanomisten helpottamista, perustellaan nyyhkytarinoilla pienyrittäjistä, jotka suuremman joustavuuden turvin uskaltaisivat palkata enemmän työläisiä. Todellisuudessa lakiuudistukset palvelevat pääasiassa suuryritysten jättimäisten voittojen paisuttamista entisestään. Määräaikaisten työsopimusten solmimisen helpottaminen on osa kokonaisuutta, jotka palvelevat työläisten aseman heikentämistä ja johon kuuluvat muun muassa sosiaaliturvan leikkaukset ja irtisanomisen helpottaminen.
Määräaikaisia työsuhteita oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 16 % kaikista työsuhteista. HS:n mukaan Suomessa on EU:n keskiarvoa enemmän määräaikaisessa työsuhteessa olevia. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisten joukossa: naisista 19 % oli määräaikaisessa työsuhteessa, miehistä puolestaan 14 %. Nämä tilastot käsittelevät kaikkia ”palkansaajia”, joten niistä ei voida tehdä päätelmiä eri luokkien asemasta, mutta yleisellä tasolla voidaan sanoa, että käytännössä epävarmat ja pätkittäiset työsuhteet koskevat usein työväenluokkaa ja sen syvimpiä kerroksia. Osaltaan tämä kertoo Suomen työmarkkinoiden segregoitumisesta ja siitä, että naisvaltaisilla aloilla määräaikaiset työsuhteet, kuten myös osa-aikaisuus, on yleisempää.
Vuonna 2024 61 % ilmoitti syyksi määräaikaisuudelle pysyvän työn puutteen, ja tämä korostui naisten keskuudessa: 79 % naisista teki määräaikaista työtä tästä syystä. Tiedetään myös, että osa-aikainen työ on myös yleisempää naisten keskuudessa, heijastaen jälleen naisvaltaisten alojen piirteitä sekä pyrkimystä yhdistää palkkatyö ja kotityö. Tilastokeskuksen mukaan määräaikainen työ on yleisempää ulkomailla syntyneillä kuin Suomessa syntyneillä, ja vuonna 2021 ulkomailla syntyneistä naisista vain puolet oli ns. ”normaalityösuhteessa” ja 40 % teki osa-aikaista ja/tai määräaikaista työtä. Määräaikaisuuksien määrä on laskenut jonkin verran, ja työttömyyslukuja tarkastellessa huomataan, että juuri määräaikaisilla sopimuksilla olevat ovat menettäneet työpaikkansa.
Nämä kaikki luvut kertovat työläisnaisten kahden verroin sorretusta asemasta.
Määräaikaisuuksia helpottamalla hallitus lisää siis entisestään ”työelämän joustavuutta” porvarin hyväksi. Eräs tällainen ”riski”, jonka varalle porvari tarvitsee joustoa, on nuorten naisten palkkaaminen.
Lakimuutos tekee osaltaan naisten asemasta yhä epävarmemman. Jo nyt naiset kohtaavat syrjintää työssä. Eräs yleinen syrjinnän muoto on raskaussyrjintä, jotka kytkeytyy läheisesti myös määräaikaisuuksiin. Tilastokeskuksen sosiaali- ja terveysministeriölle tuottaman selvityksen mukaan joka neljäs vuosina 2012-2023 raskaana ollut nainen oli kokenut raskaussyrjintää. Yleisin koettu syrjinnän muoto on määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen raskauden tai perhevapaalle jäämisen vuoksi. Syrjintäepäilyistä kerrotaan viranomaisille vain harvoin, koska kertomisesta ei koeta olevan hyötyä (onhan korvausta tiedossa vasta pitkällisen oikeusprosessin jälkeen jos ollenkaan) tai naiset pelkäävät seurauksia asiasta kertomisesta. Tutkimuksen mukaan noin puolet on kokenut huolta asemastaan työpaikalla raskauden aikana. Selvityksen myötä sosiaali- ja terveysministeri Grahn-Laasonen korosti, että luvut ovat ”järkyttäviä”, eikä näin ei voi jatkua ja hallitus etsii keinoja raskaussyrjinnän kitkemiseksi.
Hallituksen mukaan huolet syrjinnän lisääntymisestä määräaikaisuuksien helpottamisen kohdalla ovat aiheettomia, onhan lakiin jo aikoja sitten kirjattu, ettei ketään saa syrjiä ja määräaikaisuuksia ei saa ketjuttaa. Raskaussyrjintä on aina ollut arkipäivää työläisnaisille, kuten on työläisille myös tuttua määräaikaisilla sopimuksilla keinottelu. Ongelmana ei lopulta ole laki, vaan se, että tässä järjestelmässä valta on suurilla yrityksillä. Niillä on valtavasti resursseja käydä oikeudellista taistoa, yksittäinen työläinen taas tarvitsee palkkansa elääkseen tänään eikä huomenna. Varsinkin suuret yritykset löytävät keinot kiertää lakia erilaisilla järjestelyillä. Ainoa suoja tätä mielivaltaa vastaan on työläisten luokkatietoinen järjestäytyminen ja yhtenäisyys.
Määräaikaisuuksien helpottamisessa ei ole kyse hyökkäyksestä niinkään erityisesti naisia vastaan, vaan koko työväenluokkaa vastaan, ja työläisnaiset, johtuen kaksinkertaisesti sorretusta asemastaan, kärsivät erityisillä tavoilla; heiltä puuttuvat siis samat oikeudet jopa luokkansa miehiin nähden. Kyynisesti lain porvarilliset kriitikot, esimerkiksi eräskin Helsingin Sanomien kirjoitus asiasta, näkevät ongelmana lähinnä sen, että Suomeen syntyisi vähemmän veronmaksajia. Ihmiselämän merkitys näyttäytyy porvareille pelkästään sen tuottaman rahallisen hyödyn kautta.
Ei ole niin, että naisruumis ja sen toiminnot itsessään sortaisivat naista. Raskaussyrjinnässä on kyse siitä, että porvareille työläisestä on hyötyä vain silloin, kun hän tuottaa tälle lisäarvoa. Kyse on ihmisen harjoittamasta toisten riistosta, yhteiskunnallisesta ilmiöstä, joka on ratkaistavissa. Ihminen on ylittänyt kehonsa luonnolliset rajat yhteiskuntansa ja tieteensä avulla – naisruumiissa ei piile mitään sen mystisempää kuin ihmisruumiissa yleensäkään, vaikka hallitsevat luokat kautta historian ovat koettaneet ja koettavat yhä väittää toisin. Kapitalismi on luonut sellaiset tuotantovoimat, jotka poistavat laajamittaisesti eron naisten ja miesten työvoiman välillä. Kuitenkin yksityisomistus ja sen ylläpitämä yksityisperhe riistävät yhä naisten työvoimaa uusintavaa työtä, mikä estää naisia osallistumasta yhteiskunnalliseen tuotantoon tasaveroisesti luokkansa miesten rinnalla. Yksityisomistuksen poistaminen mahdollistaa yhteiskunnallisten tuotantovoimien kehittämisen täyteen mittaansa niin, että kotitöistä eivät huolehdi enää yksilöt itse vaan niistä huolehditaan kollektiivisesti. Lisäksi tullaan näkemään valtavia tieteellisiä mullistuksia, joita emme voi nykyaikana vielä edes kuvitellakaan, ja jotka todella palvelevat ihmiskunnan hyvinvointia. Tämä mahdollistaa naisten todellisen emansipaation, tulemisen tasaveroiseksi luokkansa miesten rinnalle.
