Väistyvä presidentti Sauli Niinistö piti viimeistä kertaa eduskunnan avajaispuheen ke 7.2. Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota etupäässä Niinistön talouspoliittiseen kannanottoon, joka on täysin linjassa hänen aiempien kantojensa kanssa, joskin muodoltaan jyrkempi kuin aiemmin hänen presidenttikaudellaan. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt puheen läpeensä fasistinen luonne.
Fasismi on porvariston vastaus porvarillisen demokratian kriisiin. Niinpä kenen tahansa fasistin on lähdettävä tuon toteamisesta. Parlamentti on porvarillisen demokratian tyypillinen instituutio, joten demokratian kriisi on parlamentarismin kriisi. Näin Niinistön puheessa: “En usko, että yksikään käsi nousee kannattamaan, että jatketaan näin vaan. Kaikki kädet taitavat nousta kannattamaan, että pannaan talous sitten toimimaan. Sitä kyllä onkin kannatettu näinä vuosina jo monta kertaa. Ja tässä sitä silti vielä ollaan.” Voiko tämän selvemmin ilmaista sen, että parlamentarismi on kriisissä?
Fasismin tyypillinen organisaatiomuoto on korporativismi. Niinpä Niinistö tarjoileekin ratkaisuksi korporativismia: “Pikainen vertailu Pohjoismaihin osoittaa, että Suomessa sakkaa pahasti ja pysyvästi. Ei se siitä muutu, että etsitään syypäitä ja pysytään juoksuhaudoissa. Siitä se voisi muuttua, että nostetaan paljas totuus pöydälle ja heitetään ennakkoasenteet ja vakiofraasit nurkkaan. Pohjaksi voisi päättää lopputuloksen, että dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Sitten on vain perille puskettava. Olisikohan eduskunta valmis vetämään tällaista puolue- ja vaalikaudet ylittävää työtä?” Hän esittää, että eduskuntaryhmien tulisi luopua keskinäisestä taistelustaan ja tulla yhteiseen pöytään muodostamaan puoluerajat ja vaalikaudet ylittävä yhteinen näkemys – voiko tämän selvemmin sanoa, että kannattaa korporativismia?
Pomppien sukkelasti aiheesta toiseen, Niinistö myös puhuu laeista ja porvariston omasta laillisen yhteiskuntajärjestyksestä täysin samoin argumentein kuin fasistinen Lapuan liike aikanaan: “Lait ovat olleet suomalaisten miekkana ja kilpenä vuosisatojen ajan. Nyt tätä miekkaa pyritään kääntämään meitä itseämme vastaan. Venäjä käyttää ihmisiä välineenä tarkoituksenaan heikentää Suomen rajaturvallisuutta, horjuttaa sisäistä järjestystä ja synnyttää eripuraa. Tästä taidamme olla yhtä mieltä. … Haaste on kuitenkin kova ja kahtalainen: miten turvaamme lakeihin ja miten taas turvaamme niitä. Pian koittava kevät voi tulla haastamaan molemmissa suhteissa. Voi olla, että poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellista ajattelua. Samalla laillisen järjestyksen ydin on varjeltava.”
Vastaavasti Lapuan liike katsoi, että kommunistit käyttivät hyväkseen laillista yhteiskuntajärjestystä, minkä vuoksi tuo laillinen järjestys piti kumota, jotta tuo samainen järjestys voitaisiin turvata. Tunnetusti lapualaisten peräänkuuluttama laillinen järjestys “turvattiinkin” mm. vangitsemalla 23 laillisesti valittua kansanedustajaa, jotka eivät olleet rikkoneet mitään voimassa ollutta lakia, vaan heihin sovellettiin taannehtivaa lainsäädäntöä.
Tällaisen perinnön Niinistö haluaa jättää itsestään eduskunnalle ja seuraavalle presidentille.
