Julkaisemme epävirallisen käännöksen Militarisaation ja korporativisaation vastaisen foorumin (FACAM) julkilausumasta.
Vuosi operaatio Kagaaria: verisin vuosi Bastarin historiassa sitten vuoden 1910 Bhumkalin kapinan
Operaatio Kagaar alkoi 3000 puolisotilaallisen voiman massamobilisaationa Odishasta Abujhmadiin Pohjois-Bastarissa. Ensin se tyydytti verenjanonsa pikkuvauva Mangli Sodin verellä Chhattisgarhin osavaltion Bijapurin piirin Mutvendin kylässä 1. tammikuuta 2024. Siitä saakka tämä ”lopullinen sota”, kuten se on tarkoitettu valtion naxaliittien vastaisessa sodassa, on merkinnyt loputonta verenvuodatusta Bastarissa tehden vuodesta 2024 verisimmän vuoden Bastarin historiassa sitten vuoden 1910 Bhumkalin kapinan. Yli 300 ihmistä on tapettu eri osavaltioissa, joissa naxaliittivallankumous kiehuu, ja yli 80 prosenttia näistä on tapahtunut Chhattisgarhin Bastarin alueella. Täällä on nähty adivasikyläläisten ja aseistautumattomien maolaisten, erotuksena maolaisista, jotka on tapettu tulitaistelussa, raakalaismainen joukkomurha. Eräitä operaatio Kagaarin verisistä saavutuksia ovat kyläläisten ja aseistautumattomien maolaisten tappaminen valekohtaamisissa: 3 kyläläistä tapettiin Nendrassa (19. tammikuuta), 2 aseistautumatonta maolaista ja 4 kyläläistä Chipurbhattissa (27. maaliskuuta), 10 kyläläistä ja 2 aseistautumatonta ja sairasta maolaista Pidiyassa (10. toukokuuta), 4 kyläläistä Ghamandin metsässä (3. heinäkuuta), 5 kyläläistä ja 2 vangittua maolaista Ghamandissa (12. joulukuuta) nimetäksemme joitakin; koko lista on liian pitkä lueteltavaksi. Mitä tulee naisiin, verenhimo ei ole tarpeeksi ”rauhan ja kehityksen” airueille alueella. Sotaa käydään myös naisten kehoja ja kunniaa vastaan. Rutiininomaisen häirinnän, kuten kourimisen ruumiintarkastusten nimissä ja kylpevien naisten vakoilemisen drooneilla lisäksi heitä raiskataan ja murhataan raakalaismaisesti. Eräs tällainen esimerkki on sokean ja mykän 16-vuotiaan tytön, Kamli Kunjamin, joukkoraiskaus ja murha Nendran kylässä 2. huhtikuuta 2024. Tänä vuonna todistettiin myös useasti kranaatinheitintulta sekä ilmapommitus 7. huhtikuuta 2024, mikä kasvattaa ilmapommitusten lukumäärän viiteen sitten vuoden 2021. Räjähtämättömät kranaatit, joita turvallisuusjoukot ampuvat, aiheuttavat myös suurta uhkaa, sillä kaksi lasta menetti henkensä, kun he laukaisivat kranaatin vahingossa 12. toukokuuta 2024.
Ollen brahmanisten hindutvafasistien Modin-Shahin aloittaman aiemman operaation SAMADHAN-Praharin ja sen edeltäjän Surajkund-suunnitelman alueellinen laajennos, operaatio Kagaar on samankaltainen, mutta vielä raa’empi, kuin operaatio Clean Jharhand-Biharin raja-alueella, joka on mineraalivarannoiltaan rikasta ja joka kiehuu naxaliittikapinasta. Operaatio Kagaar, jonka tarkoituksena on väitetysti pyyhkiä pois maolaiset Dandakaranyan metsästä, joka peittää koko Bastarin ja osia Andhra Telangana-Maharashtra-Odishasta, on hillitön sota paikallista väestöä vastaan, jotta ulkomaiset ja kotimaiset korporaatiot voivat ryöstää yli kymmentä arvokasta mineraalivarantoa mukaanlukien rautamalmi-, hiili-, kulta- ja timanttivarantoja jne.
Juuri tätä tarkoitusta varten operaatio Kagaar, naxaliittien vastaisen sodan aseellisena kätenä, pyrkii murskaamaan myös adivasien joukkoliikkeet, jotka ovat osoittaneet lähes 30 paikassa Moolmasi Bachao Manchin lipun alla Etelä-Bastarissa sekä useiden muiden tunnusten alla Pohjois-Bastarissa (Abujhmadissa) mieltään. Vain tänä vuonna yli kymmenen keskeistä adivasijohtajaa, kuten Surju Tekam, Sunita Pottam, Lakma Korram, Madkam Joshan, Madkam Joga, nimetäksemme vain muutamia pitkästä listasta, on pidätetty. Tavallisia adivasikyläläisiä myös kerätään suurin joukoin valekohtaamisten tapahtumapaikkojen lähistölle kolminaisen tavoitteen saavuttamiseksi: todistajiin vaikuttamiseksi, pelkopsykoosin luomiseksi paikallisten keskuudessa ja paisuteltujen lukujen luomiseksi pidätetyistä ”naxaliiteista”. Tämän naxaliittien vastaisen sodan aseistetun käden kautta fasistinen BJP-RSS käyttää Surajkund-suunnitelman monikärkistä lähestymistapaa näillä alueilla ja lähettää Gestapoa muistuttavan NIA:n noitajahtiin adivasijohtajia vastaan maolaisten vastaisen tutkinnan nimissä. Tilanteessa, jossa valtio suorittaa kansanmurhaa käymällä epäsymmetristä sotaa ja puolisotilaalliset voimat lähtevät tuhansittain ”metsästämään” naxaliittisissejä, saartavat heidät ja tappavat numeroissa paljon pienempiä ja teknologisesti alempia voimia, jotka ovat usein aseistautuneet toisen maailmansodan aikaisilla pulttilukkokivääreillä tai pahimmillaan viktoriaanisilla piipusta ladattavilla kivääreillä. Huolimatta tästä epäsuhdasta lukumäärien ja teknologian suhteen näissä tilanteissa, voimat jahtaavat ja tappavat heitä kuin verikoirat, vaikka heidät voitaisiin vangita ja asia voitaisiin käsitellä lainmukaisen prosessin kautta. Mutta valtio, käsittäen naxaliittiliikkeen sotilaallisena kysymyksenä, jollainen siitä on tehty viime vuosina, ei näe sissejä maanmiehinään vaan vihollisina, jotka täytyy tappaa; se ei näe heitä maanmiehinä, jotka ovat tarttuneet aseisiin johtuen maan rakenteissa vaikuttavista sosioekonomisista ja poliittisista epäkohdista – asia, jonka kansalaisyhteiskunta ja hallinnon muodostamat komiteat ovat ymmärtäneet aiemmin.
Valtio repii kappaleiksi jokaisen väitteen oikeusvaltion ja oikeudenmukaisesta lakiprosessin olemassaolosta näillä alueilla, se kieltää Bastarin adivasien järjestöjä, kuten Moolwasi Bachao Manchin, päästää NIA:n valloilleen ja kuvittelee maailman uskovan, että he yrittävät napata maolaisia, samalla, kun heitä tapetaan vangitsemisenkin jälkeen kuten olemme nähneet monissa kohtaamisissa ja Chhote Betian kohtaamisessa 20. huhtikuuta, jossa tapettiin 29 maolaista, kuten maolaiset ovat väittäneet. Maolaiset ovat väittäneet, että näiden 29 tapetun joukossa 17 heistä oli otettu kiinni, he olivat haavoittuneita ja aseettomia, heitä kidutettiin ja sen jälkeen heidät tapettiin. Sissien syytöksistä puhumattakaan, oikeus ei ole kuullut edes kyläläisten syytöksiä valekohtaamisista, turvallisuusjoukkojen tekemistä raiskauksista tai ilmapommituksista edes silloin, kun he ovat osoittaneet mieltään tuhansittain. Sen sijaan, että ne vastaisivat kansan, joka taistelee olemassaolonsa ja maan luonnonvarojen suojelemiseksi ulkomaisten korporaatioiden aggressiota vastaan, huutoon, jopa korkeimmat oikeusasteet rankaisevat uhreja, jotka tulevat esiin saadakseen oikeutta, kuten tapahtui Gompadin verilöylyn tapauksessa, jossa 5 lakhin [500 000 rupian] sakko määrättiin ihmisoikeusaktivisti Himanshu Kumarille. Tästä syystä kokonaisvaltainen hyökkäys adivasitalonpoikia vastaan voidaan kiteyttää siihen, että valtio-korporaatioiden liitto sanoo ”Teidät pakkosiirretään, kotinne (Jal-Jungle-Jameen1) tuhotaan ahneutemme tyydyttämiseksi, jos vastustatte, teidät tapetaan tai vangitaan huolimatta siitä, teettekö vastarintaa asein vai aseitta. Jos korotatte äänenne tappamisen vuoksi teidät vangitaan, jos olette naisia, teidät raiskataan. Ja jos ette kaiken tämänkään jälkeen murru, me annamme sataa pommeja taivaalta ja koko maa tulee olemaan vaiti asiasta johtuen suostumuksesta, jonka mediakorporaatiot tuottavat”. Mutta huolimatta tästä raa’asta sodasta, jota käydään adivasitalonpoikia vastaan, he tekevät vastarintaa tätä korporaatioiden-valtion sotaretkeä ja ryöstelyä ja on meidän historiallinen poliittinen vastuumme patrioottisina ja demokraattisina voimina seisoa rinta rinnan veljiemme kanssa, jotka taistelevat maamme luonnonvarojen, ympäristön ja olemassaolonsa suojelemiseksi. Käykäämme taisteluun pysäyttääksemme kansanmurhaiset operaatiot kuten operaatio Kagaar, operaatio Clean ja brahmaninen hindutvafasistinen ”Surajkund-suunnitelma”.
1Punalipun huomautus: ”vesi, metsä, maa” – Intian alkuperäiskansojen liikkeille keskeinen tunnus, joka sisältää ajatuksen näistä luonnonvaroista erottamattomana osana näiden kansojen kulttuuria ja elämää.
