Kunta- ja aluevaalien alla Helsingin Sanomat nosti koulushoppailun taas uutisiin esittäen, että taatakseen lapsilleen hyvän ja riittävän oppimisen ja rauhan oppia, on vanhempien pakko painostaa lapsensa hakeutumaan painotetulle luokalle, johon päästään valintakokeen kautta. Tämä on osa lehden vaalivaikuttamista. Painotettuja luokkia kannattavat erityisesti SDP ja Kokoomus, jotka kilpailevat Helsingissä suurimman puolueen paikasta.
Myös esimerkiksi Iltalehden Lauri Nurmi on nostanut kysymyksen esille lehden pääkirjoituksessa, alleviivaten, että ongelmana on maahanmuuton kasvu ja normaaliluokkien oppilaiden kielitaidottomuus. Nurmen kommentissa painotettujen eliittiluokkien poistaminen merkitsisi “peruskoulun tuhoa”. Hän viittaa lopussa ennustettuun SDP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden vaalivoittoon Helsingissä ja vetoaa, että nämä suojelisivat painotettuja luokkia. Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu perheenäiti puolestaan kertoo painotetun luokan ja normaalin luokan välisen eron olevan kuin yö ja päivä. Normaalien luokkien nähdään olevan levottomia ja painotetuille luokille lapsensa haluavat vanhemmat näkevät, että ne ovat heidän lapsilleen ainoa mahdollisuus laadukkaaseen oppimiseen, koska normaaliluokilla esimerkiksi luokkatoverien kielitaito rajoittaa opetusta. Samanaikaisesti normaalien luokkien opetuksen taso heikkenee entisestään.
Tilastollisesti painotetut luokat ovat koulun sijainnista riippumatta lähestulkoon aina valkoisempia ja hyvätuloisempia kuin normaalit luokat. Opetuksen eriytyminen on ilmaus työväenluokan jakamisesta kahtia. Se on myös puolueille vaaliteema, jolla lietsotaan shovinismia erityisesti proletaarista, maahanmuuttajataustaista nuorisoa vastaan ja entisestään kehitetään tätä jakoa.
Painotetuille luokille hakeutuvat lapset tulevat usein pikkuporvarillisista tai työläisaristokraattisista perheistä, joissa on mahdollisuuksia esimerkiksi erityiseen harrastuneisuuteen ja joiden oppimistulokset ovat yleisesti esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia nuoria parempia. Oppimistulosten heikkous johtuu esimerkiksi omankielisen opetuksen puutteesta, josta olemme kirjoittaneet aiemmin. Sen sijaan, että kaikille tarjottaisiin laadukasta opetusta, erityisesti lähiöiden maahanmuuttajavaltaiset ja proletaariset koulut jätetään oman onnensa nojaan. Näille nuorille ainoa näköala elämässä on tulla mitä kovimman riiston kohteiksi. Työläisperheiden lapsia kohdellaan häirikköinä, huonompina oppilaina ja kelvottomina hyvään oppimiseen.
Lue myös:
Tämä shovinismi näkyy myös siinä, että painotettujen luokkien lapsia kohdellaan eri tavalla kuin normaalien luokkien lapsia. Esimerkiksi painotetuilla luokilla “levottomuus” sanallistetaan “ulospäinsuuntautuneisuudeksi”, ja painotettujen luokkien lapset ovat itse ilmaisseet, ettei heillä ole arjessa mitään yhteistä normaalien luokkien lasten kanssa. Shovinismilla jaetaan työväenluokkaa: työläisaristokratian keskuudessa painotetut luokat näyttäytyvät mahdollisuutena suojella lapsia työväenluokkaisilta “häiriköiltä”. Imperialismille on tyypillistä jakaa työväenluokka ylempään ja alempaan kerrokseen. Imperialismi tarvitsee toimiakseen proletariaatin pohjakerroksen vailla oikeuksia, sekä ylemmän, työläisaristokraattisen kerroksen, joka tukee imperialismia sen riistossa. Tätä edistää työvoiman tuominen sorretuista kansakunnista, ja tätä eroa voimistetaan edelleen eri tavoin.
Suomalainen imperialismi tarvitsee sorretuista kansakunnista tulevia työläisiä toimiakseen. Monet näistä perheistä tulevat Suomeen hankkiakseen perheellensä ja erityisesti lapsillensa paremman elämän. Kuitenkin, kuten olemme osoittaneet, on sorretuista kansakunnista tulevien perheiden lasten mahdollisuudet parempaan elämään tehty järjestelmällisesti lähes mahdottomiksi. Heidät nähdään kouluissa häirikköinä ja heille ei tarjota laadukasta opetusta, eikä heidän kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksiaan tueta. Näillä perheillä ei myöskään ole samanlaista mahdollisuutta laittaa lapsiaan painotetuille luokille johtuen monista eri syistä.
Painotettuja luokkia on kannatettu sekä vastustettu eduskunnan päättäjien toimesta. Sitä on puolustettu älykkäämpien lasten mahdollistajana, sekä vastustettu muun muassa vedoten koulujen riittämättömään rahoitukseen. Painotettujen luokkien lopettaminen tai sen jatkuminen, josta eduskunnassa kiistellään, eivät kumpikaan kykene parantamaan syvimpien ja laajimpien joukkojen etuja. Painotettujen luokkien jatkuminen ei muuta asiaa, ja painotettujen luokkien lopettaminen johtaa mahdollisesti yhä isompaan pirstaloitumiseen ja kuplautumiseen, kuten on havaittu Yhdysvalloissa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, miten imperialismi ylläpitää itseään. Imperialismi luo valtavia muuttoliikkeitä sorretuista kansakunnista imperialistisiin maihin, ja samalla näille työläisille ei suoda samoja oikeuksia kuin imperialististen maiden työläisille. Työväenluokkaa jaetaan kahtia, ja pohjakerrosten lapsilta on evätty oikeus laadukkaaseen koulutukseen. Työväenluokka on pirstaloitu kermakerrokseen, joka jo lapsesta asti vieraantuu syvimmistä ja laajimmista joukoista erilliseksi kuplaksi. Koulushoppailu on kunta- ja aluevaalien alla nostettu taas otsikoihin, mutta työväenluokan kahtiajakoon ei voida vaikuttaa vaaleilla, sillä kyse on siitä, miten imperialismi toimii.
Imperialismissa, kapitalismin viimeisessä ja kuolevassa muodossa, koulutus on järjestetty vastaamaan imperialismin tarpeita; voiton maksimointia. Sosialismissa, jota ei saavuteta äänestämällä, vaan vallankumouksella, koulutus järjestetään vastaamaan kansan tarpeita. Tällöin koulutus ja sen mahdollisuus tosiasiallisesti vastaa syvimpien ja laajimpien joukkojen vaatimukseen; parempi tulevaisuus lapsillemme.
