Lakkotaistelut kahdelle vuodelle jakautuvan kymmenen prosentin palkankorotusvaatimuksen puolesta kiihtyvät. SAK:n alaiset liitot julistivat yhteisen tavoitteen palkkavaatimuksesta aiemmin syksyllä, ja Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien välillä loppuvuodesta alkaneet neuvottelut ovat toimineet tässä suunnannäyttäjänä. Näissä neuvotteluissa ei ole kuitenkaan saavutettu sopua, joten Teollisuusliitto ilmoitti uusista lakoista tammikuun lopusta alkaen. Useat muut liitot tukevat Teollisuusliiton lakkoja tukilakoilla ja saarroilla lakkokohteissa. Lisäksi Teollisuusliitto on julistanut ylityö- ja vuoronvaihtokiellon 2. maaliskuuta asti. Nyt lakot laajenevat entisestään työehtosopimusten umpeutuessa muilla aloilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM katkaisi neuvottelut työehtosopimuksesta kaupan alalla helmikuun alussa ja ilmoitti lakoista kaupan alan logistiikassa ja päivittäistavarakaupoissa 17.2.-20.2. ja 19.2.-22.2. Lisäksi alalla on vuoronvaihto- ja siirtokielto 3. helmikuuta alkaen. Tammikuun lopussa päättyi myös mm. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n alaisia sopimuksia autoliikenteessä, ja helmikuun lopussa päättyy ahtaajien sopimus. Lisäksi helmikuun lopussa sopimuksia päättyy mm. elintarvikealalla ja rakennusalalla. Sähköliiton edustamilla aloilla sopimuksia on päättynyt tai päättymässä useilla eri teollisuudenaloilla niin tammikuun kuin helmikuun lopussa, ja lisäksi on päättymässä lisää Teollisuusliiton edustamien alojen sopimuksia. On siis odotettavissa, että lakot laajenevat entisestään.
Kahdelle vuodelle jakautuva kymmenen prosentin palkkavaatimus on täysin oikeutettu ja vähintä, mihin voidaan tyytyä. Joidenkin porvarillisten laskelmien mukaan vuoteen 2021 verrattuna ostovoima on heikentynyt 4 prosenttia johtuen inflaatiosta – joka merkitsee kriisin purkamista joukkojen niskaan – ja jatkuvasti kehittyneestä palkkojen polkemisesta. Nämä tilastot yleensä kaunistelevat todellisuutta, ja työväenluokan tilanne on siis todennäköisesti vielä tätä heikompi. Ostovoiman kehitys on myös ollut heikkoa pidemmälläkin ajalla: viimeisen 16 vuoden ajan työläisten ostovoiman kehitys on polkenut paikoillaan. Porvarillistenkin tilastojen mukaan reaaliansioiden vuosimuutokset ovat vuoden 2009 jälkeen pyörineet nollan kieppeillä. Tätä on perusteltu sekä porvariston että keltaisten liittojen toimesta suomalaisen imperialismin ”kilpailukyvyllä”. Kuitenkin Suomessa reaalipalkkojen kehitys oli esimerkiksi vuosina 2007-2015 vuositasolla heikompaa kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja myös EU-tasolla vertailtuna reaalipalkat olivat heikompia kuin useissa muissa imperialistissa maissa, mm. Saksassa ja Itävallassa. Vaikka inflaation kiihtyminen on tasoittunut sitten vuoden 2023, ruoan hinta on kasvanut yleisesti noin viidenneksellä kahden vuoden aikana. Vuokrat nousevat jopa kaupungin asunnoissa, ja häätöjen määrä on kasvussa. Joukkojen ahdinko näkyy kasvavina leipäjonoina ja maksuvaikeuksina. Työttömyys kasvaa ja kilpailu työläisten keskuudessa on kovaa, ja työssä olevat työläiset joutuvat raatamaan kahta kovemmin, kuten on huomattu esimerkiksi kaupan alalla. Ostovoiman heikentyminen näkyy konkurssien määrän kasvussa ja konkurssiaaltojen laajentumisessa yhä uusille aloille. Tutkimuksissa kuluttajien luottamuksesta talouteen luottamusindikaattorien saldo on selvästi alle keskiarvon. Kuluttajien arvio omasta talouden tilasta jatkaa heikentymistään ja suhtautuminen talouden näkymiin on synkeä.
Olemme kirjoittaneet näistä aiheista:
PAM:in lakkoilmoitus osoittaa, että lakot ovat nousemassa uudelle tasolle. Ne koskevat laajasti kaikkia merkittäviä kaupan alan monopoleja sekä niiden logistiikkaa. Lakot tulevat näkymään selvästi ihmisten arjessa, vaikka porvarit onnistuisivatkin pitämään osaa kaupoista auki rikkurityövoimalla. Aukioloaikoja joudutaan kuitenkin todennäköisesti supistamaan ja hyllyillä tulee olemaan vähemmän tavaraa ja osa tavaroista saattaa loppua. Epäilemättä porvaristo yrittää käyttää kaupan alalla vallitsevaa voimakasta kilpailua ja esimerkiksi suurta liittoon järjestäytymättömien opiskelijoiden, keikkatyöläisten ja maahanmuuttajien määrää lakon hajottamiseksi. Kaupan alan työläisillä on kuitenkin hyvin suuri syy taistella palkkavaatimuksen puolesta: ovathan monopolit takoneet ennätysvoittoja samalla, kun heidän olonsa ovat vain kurjistuneet. Työ on vuorotyötä, osa-aikaista ja useissa tehtävissä fyysisesti kohtuullisen raskasta ja koska vain potkut voivat uhata jopa pikkurikkeiden takia. Tilanne vaatii siis periksiantamatonta taistelua hajaannusta vastaan ja lujaa yhdistymistä syvimpien ja laajimpien joukkojen kanssa.
On todennäköistä, että liitot saattavat pelata aikaa, ja että helmi-maaliskuun aikana nähdään lakkojen laajeneminen. Tässä merkittäviä ovat erityisesti AKT:n alaiset autoliikenteen työläiset ja ahtaajat, sillä näiden alojen lakoilla olisi suuria vaikutuksia logistiikkaan ja esimerkiksi viennin kannalta olennaisiin satamiin. Jo nyt ahtaajat ovat asettaneet Teollisuusliiton lakkojen alaisia kohteita saartoon. Myöskin esimerkiksi JHL:n alaiset veturinkuljettajat tukevat lakkoja saarroilla.
Taistelutahto työläisten keskuudessa on korkea, sillä nyt taistellaan palkkavaatimuksesta keskellä aina vain heikentyviä taloudellisia oloja. Monet eivät kuitenkaan luota liittoihin, jotka ovat syöneet sanansa niin monta kertaa ja pettäneet työläiset vedoten siihen, että porvaristo on muka liian voimakas, vaikka asia on päinvastoin. On tartuttava lujasti työläisten keskuudessa vallitsevaan mielialaan palkkavaatimuksen puolesta ja valettava heihin uskoa siitä, että he voivat pakottaa porvariston polvilleen sinnikkäällä taistelulla. Keltaisilla liittojohtajilla on tendenssi pettää tämä taistelu ja tätä tendenssiä tulee vastustaa päättäväisesti.
